Marokon lauttamatka Tarifa - Tanger "35 min".

Terveiset Afrikasta!


Nyt on sitten Afrikan ja Marokon reissu heitetty. Tässä kertomusta reissusta.

Heräsimme aamulla suhteellisen varhain, valmistimme ja söimme aamiaisen hostellin keittiössä (mikä on muuten varsin mukava osa hostellielämää ja suunnistimme kulkumme satamaan. Lippuja ostettaessa meille oli isketty käteen matkalippu (meno ja paluu lipun eri päissä) sekä keltainen ja valkoinen lappu. Molemmat laput olivat väriä lukuunottamatta samanlaisia, ja niihin piti täyttää kaikki tavlliset tiedot (passin numerot, nimet, kengän koot yms). Valkoisella lapulla oli määrä päästä Tangeriin ja keltaisella sieltä pois.

Täytetyt laput kourassamme marssimme terminaaliin noin tuntia ja varttia ennen lähtöä. Olimme vähän ajoissa, kun ajattelimme käydä matkalla vaihtamassa vähän rahaa, mutta emmem löytäneet sopivan jonotonta pankkia. Matkalippujen takana oli käsky tullu terminaaliine 45min ennen lähtöä, mutta yksikään työntekijä ei tehnyt elettäkään laivan lastaamisen eteen ennen noin 20min ennen laivan lähtöä. No, lähtöä odoteltiinkin sitten tovi, eikä matkakaan sujunut sovitussa 35min, tuloksena se, että matkan yhteiskesto oli tunti 35min kaikkine odotteluineen. Tyypillistä täällä mañana maassa.

Yksi hyvien tehty juttu matkassa on se, että menomatkan passitarkastuksen voi tehdä suoraan laivassa. Laivassa oli yksi mies läppärin kanssa, jolle käytiin näyttämässä täytetty valkoinen kortti, sekä passi. Tyyppi leimasi passit ja sanoi että "moro".

Maassa heti kun saimme jalkamme tukevasti Marokkon maaperälle oli toinen tyyppi, joka vain katsoi että passissa oli yksi leima ja se siitä. Jos itsellä olisi ollut leimasin mukana, olisi maahan päässyt aika vaivattomasti siis.. Toinen huomiomme kiinnittänyt asia oli se, että kun itse avasi passin oikealta kohdalta ja vilautti leimaa tyypilli, oli käsittelyaika noin 2 sec. Kun taas sitten nimeltä mainitsemattomat AMERIKKALAISET sekä myös ko. manñana kansalaiset antoivat samassa nivaskassa menolipun, paluulipun, passin, hotellinvarauskirjat ym kaiken mitä matkalla nyt vaan voi tarvita venyi käsittelyaika noin 25sec/ asiakas, joka johti siihen että jono tuskin liikkui... Niin. Kun tälläkertaa matkassa ei ollut kuin me kaksi suomalaista (sekä yksi ruotsinsuomalainen) Meinasi hermo mennä vuorostaan jenkkeihin sekä niiden kommentteihin: "Kohta sinne lauttaan lastataaan varmaan hevosia ja kameleita". "Täällä on kaikki niin erilaista". "Idiootteja kaupustelijoita". "Hyi mitä ruokaa"..jne..


Passintarkistuksen jälkeen meitä oli vastassa laivan henkilökuntaan kuuluva, joka ohjasi meidät bussille. Bussilla oli valkokaapuinen opas, joka selitti kaikki asiat sekä Espanjaksi ja Englanniksi.

Ensimmäisenä menimme bussilla katsastelemaan uutta kaupunkia. Katsastelu tehtiin vain bussin ikkunoiden läpi, koska aika ei rittänyt kaikkeen, eikä uudessa kaupungissa näin eurooppalaiselle mitään ihmeellistä ole. Matkalla näimme mm. Tangerin rannan, vähän satamaa ja muita katuja.

Uuden kaupungin sisältä opas näytteli meille muutaman monumentin, synagoogan, koulun sekä muita julkisia rakennuksia, kuten kuninkaan palatsia jne. Yksi huomioa herättävä juttu oli jono toimistoon josta paikalliset voivat hakea viisumia ("VISA") shengenin alueelle.. Jono tuohon paikkaan oli (huolestuttavan?) pitkä.

Uuden kaupungin jälkeen bussi vei meidät katselemaan kameleita. Pienellä hiekkaaukiolla oli puolenkymmentä kamelinraukkaa, joilla turistit saivat ratsastaa ja kuvata. Lähikuvaan kamelinpoikasten kanssa pääsi myös eurolla (sama hinta kuin ratsastus). Tilanteesta huomasi kyllä sen, että eläimet oli tuotu ja kaikki muutenkin järjestetty vain ko firman turisteja varten, sillä heti perässämme seurasi toinen bussi täynä turisteja.. No, vaikka tilanne oli tekaistu otimme muutamat kuvat kameleista..vaikka niiden kohtalo ja kohtelu eivät kauhean hyviltä näyttäneetkään.


Kameleiden jälkeen meillä oli hetki aikaa korkeammassa paikassa, josta oli näköalat merelle. Paikaassa ei muuten ollut mitään ihmeellistä.

Seuraava turistikohde oli sitten käärmeenkesyttäjä ja käärmetanssi. Vaikka kokemuksemme moisista asioista eivät päätä huimaa, voi noista sanoa sen etteivät ne olleet kovin ihmeellisiä. Tyypillä oli kaksi lähes madon kokoista käärmettä, joista toinen oli kuulemma myrkyllinen. Myrkyllisen kansa tyyppi sitten vihkasi ympäriinsä noin 1/2 minuuttia, jona aikana sai ottaa kuvia. Sitten tyyppi vaihtoi tilalle toisen käärmeen, joka ei ollut myrkyllinen, ja nyt oli turistien vuoro tulla kuviin. Nyt kuvaus ei itsessään maksanut mitään, mutta ympärillämme kierteli tyyppi rahasammon kanssa, ja taas pääsi heittämään rahaa sankkoon.


Käärmehuvittelun jälkeen bussi ajettiin paarkkiin ja porukka koottiin kiertelemään vanhaa kaupunkia jalkaisin. Kulkiessamme kävimme kauppahallissa, joka sinänsä oli elämys. Vihannekset sekä hedelmät näyttivät olevan paljon parempia kuin Espanjassa. Myösskään lihoissa ei näyttänyt olevan mitään vikaa, mutta lämpimässä roikkuvat ruhot jotenkin ällöttävät etelämaalaaista..ehkä kysymys on vaan ahdasmielisyydestä?


Kauppahallin lisäksi vastaan tuli muita kojuja, nettibaareja (niitä oli yllättävän paljon), kampaamoita, mattokauppoja sekä kaikkea muuta mitä kuvitella voi. Näihin kauppoihin meillä ei ollut aikaa pysähdellä, ja kaupanteosta huolehtivatkin enimmäkseen kymmenet eri hilu- ja rumpukauppiaat jotka pörräsivät koko kävelyn ajan turistiryhmän ympärillä. Kaupustelijat sekä yleensä kaikki kennen kanssa olimme tekemisissä osasivat vähintäänkin englantia, yleensä myös saksaa tms. Tästäkin voisi päätellä että hyvin turistisesta paikasta on kysymys.. Myös meidät arvattiin suomalaisikssi useampaan kertaan.. (ei ole espanjalaisuus näimmä tarttunut :D)

Kaupunkikiertelyn jälkeen oli vuorossa lounas. Lounas oli (vaihteeksi) turisteille tehdyssä paikassa, sillä paikallisia siellä ei näkynyt. Alkuruoaksi meille oli kohtalaisen mauton keitto, joka kuitenkin tuoksui vahvasti inkiväärille. Väliruoaksi oli pienet palaset shiskebabia ja pääruoaksi tarjoiltiin kanaa kuskusilla. Jälkkäriksi oli teetä sekä kova hunajakeksi. Ruoka oli ihan ok, mutta veikkaan että se ei ollut aivaan paikallinen, että turistiti saisivat sitä alas... No, amerikkalaiset jättivät lautaset lähes koskemattomina pöytiin..ehkä he olivat vain täynä tai sitten.. (Ruokajuomat eivät kuuluneet matkan hintaan, kokis maksoi 1,5e)


Ruokailun jälkeen matkasimme seuraavaan turistikotheeseen, eli mattokauppaan. Mattokaupassa meille esiteltiin hyvin tarkasti monia erilaisia mattoja (englanniksi, espanjaksi ja saksaksi). TArjolla oli isoa, pientä, värikästä, vähemmän värikästä, istumiseen, sohvanpeitteeksi, huonekalujen alle jne. Laadultaaan matot olivat kuulemma parasta laatua, eikä sitä oikeastaan voinut epäillä kun matoilla pääsi talsimaan sekä niitä hiplailemaan.. Marocco on ilmeisesti kuuluisakin näistä matoistaa, ja puitteista päätellen kyseinen paikka ei ollut ehkä MAroccon kehnoimmasta (kylläkin ehkä kalleimmasta) päästä. No, matot vaikuttivat hienoille, ja pitihän sitä jotain tulijaista Maroccosta saada.. Niimpä päädyimme ottamaan pankkilainan, ja 10,000e maksanut 10m X 25m matto saapuu meille rahtina jouluksi... (noo, ei aivan..)


Mattoesittelyn jälkeen meidät vietiin lääke/mauste-esittelyyn. Esittelyssä oli kokeiltavana ja haisteltava erilaisia luonnon aromeja, mausteita.. Mm. sahramia, vihreää huulipunaa (luonnollista, joka värjää kuitenkin huulet punaiseksi), inkivääriä (=luonnon viagra) sekä kaikkeaa muuta mitä luonto ihmiselle tarjoaa. Tuotteista oli kuulemma löydettävissä hoitoa nuhaan, yskään, kuorsaukseen, päänsärkyyn, pahaan hajuun (joku ihme tuoksu)..yms. Koska hankimme maton, päätimme tälläkertaa tinkiä näistä tuotteista, eikä pussiin tullut lastattua yhtään ainutta parannusainetta.


Seuraavaksi kiertelimme vielä hetkisen vanhassa kaupungissa ja jatkoimme matkaamme jonkun hotellin baarin terassille. Terassilla jokainen sai ottaa haluamaansa juotavaa ja vietimme siinä istuksellen noin tunnin.

Tunnin jälkeen siirryimme bussiin joka vei meidät taas laivan eteen. Laivan edessä saimmekin sitten odotella taas tuntikausia, kun mañana miehillä oli vaikeuksia saada laivasta ihmiset ja autot ulos.. Siinä kaikki vain odottelivat avonaisen laivan luukun takana, ilman poistumislupaa. Kun lupa vihdoin annettiin, juoksivat kaikki kilpaa pois laivasta ja paikalla vallitsi pieni kaaos. Tässä vaiheessa olimme jo antaneet keltaisen poistumiskortin eteenpäin ja passimme oli leimattu paluumatkaa varten. Jos nyt olis halunnut hävitä pakolaiseksi Maroccoon, ei olisi tarvinnut kun lähteä vierestä kulkevien ihmisten sekaan ja poistua Maroccon kaduille..

Laivamatka takaisin tuli yllättävän nopeasti ja laivakin oli kahden kerroksen ansiosta tilavampi ja mukavampi. Tällä kertaa jätimme kuitenkin tax free shoppailut muille ja nautimme olostamme musiikin soidessa. Satamaan saavuttuamme meiltä vilkaistiin vielä passit ja kävely hostellille ei kestänyt montakaan minuuttia. Nyt vuorossa olisi vielä automaatilla käynti, että siirtyminen huomenna Cadiziin ja yöksi Jeresiin onnistuu!

Terveisiä vielä kerran kaikille. Jos sinua kiinnostaa ko. Tangerin matka, se onnistuu täältä Tariffalta low seasonin aikaan hintaan 56euroa / henki. Adios!

HUOM! Talla hetkella palvelin on pois kaytosta. Uusi kayttoonotto tapahtuu alkuviikosta, kunhan loistava talonmies-Tommi kerkeaa paikalle =) (Terkut tampereelle). Sitten kuvia koko loppulopmasta kerralla!