Hei,
Palvelin on "up and running" eli siis se toimii ja kuvia voi käydä katselemassa seuraavista kokoelmista
Gibraltar
Marokko
Cadiz
-----------------------------------------------------------------------
Tarina ja kuvat Jerezistä tulee kun matkaväsymys hellittää =)! Ihastelkaa siihen mennessä edellisten paikkojen kuvien paljous! Adios!
Terveiset täältä Jerez de la Fronteran kaupungista! Saavuimme tänne illan suussa ja nyt katselemme Euroviisuja samalla kun teemme blogimerkintää. HYVÄ SUOMI!
Tässä blogissa pääaiheena meillä on Cadiz, johon tutuistumme tänään. Kaupungista olimme kuulleet sen verran, että se on meren ympäröimä ja sillä tavoin hyvin erilainen kohde näin sisämaahan tottuneelle. Kuljimme Cadiziin tyypillisesti Comes yhtiön busseilla, ja hintaa matkalle tuli noin 8e / henkilö.
Ensimmäisenä Cadiziin tultuamme meidän täytyi löytää paikka kamoillemme, koska niiden roudaaminen ei ollut mukavaa. Ennakkotietojen perusteella suunnistimme rautatieasemalle, josta jatkoimme illalla kohti Jereziä. Koko lähijunakonseptia ollaan tässä vaiheessa vasta rakentamassa Cadiziin, joten asemakaan ei ollut vielä valmis. Asemaa ympäröi rakennustyömääverkot, ja käynti oli suoraan laitureille.. No, kuten arvata saattaa, ei myöskään säilytyslokerot olleev vielä paikalle tuotuina. Kyselimme asiaa lipunmyyjiltä, mutta he eivät vaikuttaneet kovin halukkailta meitä auttamaan. puolen kilometrin matkalla, jonka olimme kamojen kanssa asemalle kävelleet, olimme nähneet turisti infon ja sieltä lähdimmekin neuvoa kysymään. Kuitenkin myös infossa meille kerrottiin, että AINUT paikka Cadizissa jonne kamat voisi jättää, oli bussiasemalle (jonne olimme aiemmin saapuneet) ja sekin puoli on auki vain arkisin..
Noniin, edessä oli hauska tilanne.. Meillä on matkassamme painava atk laukku (kiitos tämän 15'' vanhan järkäleen), selkäreppu, kaksi urheilukassia sekä kameralaukku. Näiden kamojen kanssa ei ole kiva tepastella ympäriinsä kaupunkia, joten meidän täytyi ottaa harkintatauko. Noin puolituntia puistossa istuksittuamme päähämme pälkähti ajatus lähteä kaupunkia kiertävien turistibussien kyytiin. Bussit pörräävät ympäri kaupunkia, ja firma johon liput ostimme, oli se vähemmän käytetty, joten kamoillekkin oli autossa rutkasti tilaa. Maksoimme lipuista 10e/henki, ja tällä summalla autoja sai käyttää koko päivän. 
Hyppäsimme auton kyytiin ja lähdimme audio-opastuksen voimin tutustumaan kaupunkiin. Audinauhat olivat positiivinen yllärys, ne kertoivat kaupungista sellaisia asioita, joita ei kirjoista voisi helpostikkaan sattua lukemaan.
Auto kierti Cadizin kaupunkia noin tunnin. Kiersimme kaupungin kaksi kertaa. Reitti alkoi satamasta, lähti heti ulos vanhasta kaupungista, jolloin vanhan kaupungin muurit jäivät heti katsojen silmiin. Ennen muureja vastassa oli kuitenkin puisto, josta hyppäsimme kyytiin, ja sen vieressä hieno patsas kerrostalon katolla!
Ja sitten wanhan kaupungin muuri
Kierrostemme lomassa otimme kuvia vähän sieltä täältä. Reitin varrella, kuten sanottua, oli satama jossa on paljon laivoihin menevää liikennettä. Täältä seasta Antti päätti poimia muutaman moottoripyöräilijän, jotka jonottivat sisälle laivaan. Tässä vaiheessa kuvassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta nyt niitä tarkemmin katsellessamme huomasimme siinä jotain erikoista. Kun eilen olimme käymässä Marokossa, tapasimme siellä erään ruotsen suomalaisen naisen, joka oli ruotsalaisen miehen kanssa matkalla etelään moottoripyörällä. Hetken juteltuamme selvisi, että he olivat kanssa tulossa tänään Cadiziin ja jatkaisivat siitä laivalla jonnekkin.. Vitsinä siinä sitten heitettiin, että me voidaankin tulla satamaan vilkuttamaan niille.. No, siinä sitten huomattiinkin olevan kuva todisteena, että tultiin satamaan hyvästelemään :D
No, reissu jatkui. Wanhan kaupungin porttien jälkeen bussin reitti kulki pitkän matkaa rantaa pitkin. Cadizin kaupungissa on 10km rantoja, joita on kaupungin joka puolella. Rannat ovat täynnä hienoa valkoista hiekkaa, ne ovat kohtalaisen hyvin suojattuja ja pelimahdollisuuksia on paljon. Alla kuva näistä rannoista.
Rantaa pitkin ajettuamme bussi teki täyden ympyrän, ja palasi takaisin samaa rantaa pitkin. Takaisin tullessa saimme otettua hyvät kuvat kahdesta Cadizin hienoimmasta(?) nähtävyydestä, Katedraalista sekä vanhasta linnakkeesta, joka on suojannut pohjoista kaupunkia hyökkäyksiä vastaan
Kierroksella spottasimme linssien läpi vaikka mitä, mutta kaikki kuvat eivät tietenkään mahdu tänne blogiin. Niitä voi katsella lisää palvelimelta, kunhan se saadaan taas pystyyn ja pyörimään!
Kun olimme kiertäneet kaksi kierrosta bussin kyyydissä, hyppäsimme bussista ulos ja menimme taas syömään vanhaan tuttuun BK:hon. Yllätykseksemme huomasimme, että hinnat olivat täällä selvästi edullisemmat kuin Gibraltarilla, mutta myös annokset olivat pienemmät. Mielenkiintoista, koska pakkaukset, ketsupit ym ovat täysin samanlaisia.
Ravitsevan lounaan jälkeen otimme kaikki kamat selkään, ja lähdimme taittamaan matkaa jalan. Kävelimme keskustan katuja, kävimme rannassa sekä katsomassa katedraalin sisältä. Eteläespanjassa on tällä viikolla ollut meneillää uskonnollinen juhla, jossa ihmiset kantavat isoja Herralle pyhitettyjä korokkeita ja kantotelineitä ilmassa pitkiä matkoja. Kierroktset alkavat ja päättyvät kirkoista, joista yhtenä kohteena oli Cadizin katedraali. Tästä johtuen katedraaliin oli ilmainen sisäänpääsy, ja extrana vierailemaan pääsi alttarin alla olevaan tilaan. Katedraali ei itsessään ollut ihmeellinne, mutta alttari sekä sen alla oleva tila tekivät vaikutuksen. Seuraavassa kuva molemmista.
Alttarin katselemisen jälkeen aloimme pikkuhiljaa suunnata kohti juna-asemaa. Matkalla katselimme vielä eteen tulevat kohteet, ja kadut. Vaikka emme olleet jaloillamme montaa tunia, alkoi kamojen kantaminen jo hiukan puuduttaa. Antin tyylinäyte aiheesta alla.
Kun olimme lopulta saaneet kamat juna-asemalle, huomasimme että juna on lähdössä sillä minuutilla (mikä yllätys). Juoksimme juna-automaatille, näppäilimme pari lippua ja aloimme työntää rahaa koneeseen. No, olimme näpänneet yhden kerran plussaa liikaa, ja kone laskutti meitä kolmesta lipusta. Ensimmäisen lipun tipahdettua antti lähti juoksemaan kamojen kanssa kohti junaa, ja heti kun ensimmäisen lippu oli mennyt porttikoneen uumeniin (silloin ei voi enää perua) alkoi junan kellot soida, jok atarkoittaa että ovet eivät tasan enää aukea ja juna lähtee. No, Antti otti kamat marssi junan perään ja levitteli käsiään - paskaaks tässä tyyliin. No, ihme tapahtui, junan portaat laskeutuivat taas maahan sen merkiksi että ovet voi avata. Erittäin mukava ja järkevä kuski oli huomannut että olimme juuri tulossa laiturille ja päästi meidät sisään. - Tällaista joustavuutta Espanja ja sen ihmiset voivat parhaimmillaan tarjota. Se lämmittää todella mieltä, kun säästyy tällaisen pienen kohteliaan eleen ansiosta tunnin odottelemiselta.
Junamatka Jereziin kesti sitten tunnin. Sinä aikana näppäilimme muutamia kuvia rataa ympäröivästä suosta, johon oli selvästi alettu tehdä noin 3m leveitä ojia. Mietimme mitä ne ovat, ja jos niillä halutaan kuivattaa suo, niin miksi? No, tähän tuskin samame vastausta ennen kuin seuraavan kerran tulemme paikalla käymään.. (ja varmasti tulemme). Matkalla otimme myös ensimmäiset mustavalkeat taidekuvamme =)
Jerezissa pääsimme helposti pois junasta ja hostelli löytyi nopsaan. Hostellissa ei taaskaan ole mitään valittamista, ja kahden hengen huoneesta maksamme yhteensä noin 28e / yö. Mitään syytä hotelleihin paluuseen ei ole, hostellihomma toimii niin hienosti.. Vessaa meillä ei taaskaan huoneessa ole, mutta kun siellä ei asioi koko päivää, on yhteinen vessa ihan ok. Asennekysymys. Sitä se on.
Toinen asia. Cadiz teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Kaupunki oli sekoitus uutta ja vanhaa. Se oli siisti, siellä oli uusia ja hienoja rakennuksia, kokoajan uudistuvat liikennejärjestelyt (junat monipuolistuvat), rannat olivat siistit ja valinnanvaraa oli, ja satamasta lähtee kivoja laivoja joilla pääsee vaikka kanarialle.. Kaikki siis toimi loistavasti. Kaupungissa lomailijan ei tarvitse siis tyytä pelkkään rannalla makoiluun, mutta toisaalta kulttuurin lomassa voi piipahtaa nauttimaan auringosta ja merestä. Toisaalta, vierailu pieniin kyliin onnistuu helposti junalla. Tänne palaamme.. toivottavasti mahdollisimman pian!
Nyt alamme nukkumaan huomista aikaista herätystä varten! Seuraavan kerran palailemme jossain vaiheessa viikoa, kun aika antaa periksi kirjoitella. Kotona meidän pitäisi olla Jerezin tutustumisen sekä pitkän bussimatkan jälkeen noin kello 23.
Terveiset Afrikasta!
Nyt on sitten Afrikan ja Marokon reissu heitetty. Tässä kertomusta reissusta.
Heräsimme aamulla suhteellisen varhain, valmistimme ja söimme aamiaisen hostellin keittiössä (mikä on muuten varsin mukava osa hostellielämää ja suunnistimme kulkumme satamaan. Lippuja ostettaessa meille oli isketty käteen matkalippu (meno ja paluu lipun eri päissä) sekä keltainen ja valkoinen lappu. Molemmat laput olivat väriä lukuunottamatta samanlaisia, ja niihin piti täyttää kaikki tavlliset tiedot (passin numerot, nimet, kengän koot yms). Valkoisella lapulla oli määrä päästä Tangeriin ja keltaisella sieltä pois.
Täytetyt laput kourassamme marssimme terminaaliin noin tuntia ja varttia ennen lähtöä. Olimme vähän ajoissa, kun ajattelimme käydä matkalla vaihtamassa vähän rahaa, mutta emmem löytäneet sopivan jonotonta pankkia. Matkalippujen takana oli käsky tullu terminaaliine 45min ennen lähtöä, mutta yksikään työntekijä ei tehnyt elettäkään laivan lastaamisen eteen ennen noin 20min ennen laivan lähtöä. No, lähtöä odoteltiinkin sitten tovi, eikä matkakaan sujunut sovitussa 35min, tuloksena se, että matkan yhteiskesto oli tunti 35min kaikkine odotteluineen. Tyypillistä täällä mañana maassa.
Yksi hyvien tehty juttu matkassa on se, että menomatkan passitarkastuksen voi tehdä suoraan laivassa. Laivassa oli yksi mies läppärin kanssa, jolle käytiin näyttämässä täytetty valkoinen kortti, sekä passi. Tyyppi leimasi passit ja sanoi että "moro".
Maassa heti kun saimme jalkamme tukevasti Marokkon maaperälle oli toinen tyyppi, joka vain katsoi että passissa oli yksi leima ja se siitä. Jos itsellä olisi ollut leimasin mukana, olisi maahan päässyt aika vaivattomasti siis.. Toinen huomiomme kiinnittänyt asia oli se, että kun itse avasi passin oikealta kohdalta ja vilautti leimaa tyypilli, oli käsittelyaika noin 2 sec. Kun taas sitten nimeltä mainitsemattomat AMERIKKALAISET sekä myös ko. manñana kansalaiset antoivat samassa nivaskassa menolipun, paluulipun, passin, hotellinvarauskirjat ym kaiken mitä matkalla nyt vaan voi tarvita venyi käsittelyaika noin 25sec/ asiakas, joka johti siihen että jono tuskin liikkui... Niin. Kun tälläkertaa matkassa ei ollut kuin me kaksi suomalaista (sekä yksi ruotsinsuomalainen) Meinasi hermo mennä vuorostaan jenkkeihin sekä niiden kommentteihin: "Kohta sinne lauttaan lastataaan varmaan hevosia ja kameleita". "Täällä on kaikki niin erilaista". "Idiootteja kaupustelijoita". "Hyi mitä ruokaa"..jne..
Passintarkistuksen jälkeen meitä oli vastassa laivan henkilökuntaan kuuluva, joka ohjasi meidät bussille. Bussilla oli valkokaapuinen opas, joka selitti kaikki asiat sekä Espanjaksi ja Englanniksi.
Ensimmäisenä menimme bussilla katsastelemaan uutta kaupunkia. Katsastelu tehtiin vain bussin ikkunoiden läpi, koska aika ei rittänyt kaikkeen, eikä uudessa kaupungissa näin eurooppalaiselle mitään ihmeellistä ole. Matkalla näimme mm. Tangerin rannan, vähän satamaa ja muita katuja.
Uuden kaupungin sisältä opas näytteli meille muutaman monumentin, synagoogan, koulun sekä muita julkisia rakennuksia, kuten kuninkaan palatsia jne. Yksi huomioa herättävä juttu oli jono toimistoon josta paikalliset voivat hakea viisumia ("VISA") shengenin alueelle.. Jono tuohon paikkaan oli (huolestuttavan?) pitkä.
Uuden kaupungin jälkeen bussi vei meidät katselemaan kameleita. Pienellä hiekkaaukiolla oli puolenkymmentä kamelinraukkaa, joilla turistit saivat ratsastaa ja kuvata. Lähikuvaan kamelinpoikasten kanssa pääsi myös eurolla (sama hinta kuin ratsastus). Tilanteesta huomasi kyllä sen, että eläimet oli tuotu ja kaikki muutenkin järjestetty vain ko firman turisteja varten, sillä heti perässämme seurasi toinen bussi täynä turisteja.. No, vaikka tilanne oli tekaistu otimme muutamat kuvat kameleista..vaikka niiden kohtalo ja kohtelu eivät kauhean hyviltä näyttäneetkään.
Kameleiden jälkeen meillä oli hetki aikaa korkeammassa paikassa, josta oli näköalat merelle. Paikaassa ei muuten ollut mitään ihmeellistä.
Seuraava turistikohde oli sitten käärmeenkesyttäjä ja käärmetanssi. Vaikka kokemuksemme moisista asioista eivät päätä huimaa, voi noista sanoa sen etteivät ne olleet kovin ihmeellisiä. Tyypillä oli kaksi lähes madon kokoista käärmettä, joista toinen oli kuulemma myrkyllinen. Myrkyllisen kansa tyyppi sitten vihkasi ympäriinsä noin 1/2 minuuttia, jona aikana sai ottaa kuvia. Sitten tyyppi vaihtoi tilalle toisen käärmeen, joka ei ollut myrkyllinen, ja nyt oli turistien vuoro tulla kuviin. Nyt kuvaus ei itsessään maksanut mitään, mutta ympärillämme kierteli tyyppi rahasammon kanssa, ja taas pääsi heittämään rahaa sankkoon.
Käärmehuvittelun jälkeen bussi ajettiin paarkkiin ja porukka koottiin kiertelemään vanhaa kaupunkia jalkaisin. Kulkiessamme kävimme kauppahallissa, joka sinänsä oli elämys. Vihannekset sekä hedelmät näyttivät olevan paljon parempia kuin Espanjassa. Myösskään lihoissa ei näyttänyt olevan mitään vikaa, mutta lämpimässä roikkuvat ruhot jotenkin ällöttävät etelämaalaaista..ehkä kysymys on vaan ahdasmielisyydestä?
Kauppahallin lisäksi vastaan tuli muita kojuja, nettibaareja (niitä oli yllättävän paljon), kampaamoita, mattokauppoja sekä kaikkea muuta mitä kuvitella voi. Näihin kauppoihin meillä ei ollut aikaa pysähdellä, ja kaupanteosta huolehtivatkin enimmäkseen kymmenet eri hilu- ja rumpukauppiaat jotka pörräsivät koko kävelyn ajan turistiryhmän ympärillä. Kaupustelijat sekä yleensä kaikki kennen kanssa olimme tekemisissä osasivat vähintäänkin englantia, yleensä myös saksaa tms. Tästäkin voisi päätellä että hyvin turistisesta paikasta on kysymys.. Myös meidät arvattiin suomalaisikssi useampaan kertaan.. (ei ole espanjalaisuus näimmä tarttunut :D)
Kaupunkikiertelyn jälkeen oli vuorossa lounas. Lounas oli (vaihteeksi) turisteille tehdyssä paikassa, sillä paikallisia siellä ei näkynyt. Alkuruoaksi meille oli kohtalaisen mauton keitto, joka kuitenkin tuoksui vahvasti inkiväärille. Väliruoaksi oli pienet palaset shiskebabia ja pääruoaksi tarjoiltiin kanaa kuskusilla. Jälkkäriksi oli teetä sekä kova hunajakeksi. Ruoka oli ihan ok, mutta veikkaan että se ei ollut aivaan paikallinen, että turistiti saisivat sitä alas... No, amerikkalaiset jättivät lautaset lähes koskemattomina pöytiin..ehkä he olivat vain täynä tai sitten.. (Ruokajuomat eivät kuuluneet matkan hintaan, kokis maksoi 1,5e)
Ruokailun jälkeen matkasimme seuraavaan turistikotheeseen, eli mattokauppaan. Mattokaupassa meille esiteltiin hyvin tarkasti monia erilaisia mattoja (englanniksi, espanjaksi ja saksaksi). TArjolla oli isoa, pientä, värikästä, vähemmän värikästä, istumiseen, sohvanpeitteeksi, huonekalujen alle jne. Laadultaaan matot olivat kuulemma parasta laatua, eikä sitä oikeastaan voinut epäillä kun matoilla pääsi talsimaan sekä niitä hiplailemaan.. Marocco on ilmeisesti kuuluisakin näistä matoistaa, ja puitteista päätellen kyseinen paikka ei ollut ehkä MAroccon kehnoimmasta (kylläkin ehkä kalleimmasta) päästä. No, matot vaikuttivat hienoille, ja pitihän sitä jotain tulijaista Maroccosta saada.. Niimpä päädyimme ottamaan pankkilainan, ja 10,000e maksanut 10m X 25m matto saapuu meille rahtina jouluksi... (noo, ei aivan..)
Mattoesittelyn jälkeen meidät vietiin lääke/mauste-esittelyyn. Esittelyssä oli kokeiltavana ja haisteltava erilaisia luonnon aromeja, mausteita.. Mm. sahramia, vihreää huulipunaa (luonnollista, joka värjää kuitenkin huulet punaiseksi), inkivääriä (=luonnon viagra) sekä kaikkeaa muuta mitä luonto ihmiselle tarjoaa. Tuotteista oli kuulemma löydettävissä hoitoa nuhaan, yskään, kuorsaukseen, päänsärkyyn, pahaan hajuun (joku ihme tuoksu)..yms. Koska hankimme maton, päätimme tälläkertaa tinkiä näistä tuotteista, eikä pussiin tullut lastattua yhtään ainutta parannusainetta.
Seuraavaksi kiertelimme vielä hetkisen vanhassa kaupungissa ja jatkoimme matkaamme jonkun hotellin baarin terassille. Terassilla jokainen sai ottaa haluamaansa juotavaa ja vietimme siinä istuksellen noin tunnin.
Tunnin jälkeen siirryimme bussiin joka vei meidät taas laivan eteen. Laivan edessä saimmekin sitten odotella taas tuntikausia, kun mañana miehillä oli vaikeuksia saada laivasta ihmiset ja autot ulos.. Siinä kaikki vain odottelivat avonaisen laivan luukun takana, ilman poistumislupaa. Kun lupa vihdoin annettiin, juoksivat kaikki kilpaa pois laivasta ja paikalla vallitsi pieni kaaos. Tässä vaiheessa olimme jo antaneet keltaisen poistumiskortin eteenpäin ja passimme oli leimattu paluumatkaa varten. Jos nyt olis halunnut hävitä pakolaiseksi Maroccoon, ei olisi tarvinnut kun lähteä vierestä kulkevien ihmisten sekaan ja poistua Maroccon kaduille..
Laivamatka takaisin tuli yllättävän nopeasti ja laivakin oli kahden kerroksen ansiosta tilavampi ja mukavampi. Tällä kertaa jätimme kuitenkin tax free shoppailut muille ja nautimme olostamme musiikin soidessa. Satamaan saavuttuamme meiltä vilkaistiin vielä passit ja kävely hostellille ei kestänyt montakaan minuuttia. Nyt vuorossa olisi vielä automaatilla käynti, että siirtyminen huomenna Cadiziin ja yöksi Jeresiin onnistuu!
Terveisiä vielä kerran kaikille. Jos sinua kiinnostaa ko. Tangerin matka, se onnistuu täältä Tariffalta low seasonin aikaan hintaan 56euroa / henki. Adios!
HUOM! Talla hetkella palvelin on pois kaytosta. Uusi kayttoonotto tapahtuu alkuviikosta, kunhan loistava talonmies-Tommi kerkeaa paikalle =) (Terkut tampereelle). Sitten kuvia koko loppulopmasta kerralla!
Heippis kaikille täältä Tarifalta!
Tänään heräsimme taas aikaisin ja suunnistimme taksitolpalle, joka oli tullut tutuksi jo kaupunkiin tullessamme (turha 5e / 200m takssimatka, ja kuski vielä varoitti...). Tälläkertaa matka taksilla oli odotetusti jo kilometreissä, ja maksu sen mukainen, 5,50€ :D.
Bussilla huristelimme kohti Gibraltaria, jonka päätepysäkkinä toimii vielä turvallisesti Espanjan puolella oleva La Linea. Bussimatka kesti noin 1,5h ja maksoi bouttiarallaa 6€ / hlö.
La linean pysäkille tungimme kamat kaappiin ja otimme kameran selkään suunnistaen kohti Gibraltaria. Matka GB (Iso-Britannia) :n rajan yli kesti noin 5 minuuttia, ja rajatarkastukset olivat molemmin päin kulkiessa tarkat - oman EU passin KANTTA(!!) vilauttamalla pääsi rajan yli. Mennessä tosin Ansku vinkkaili niin epäilyttävästi komeille tullimiehille, että passia piti tarkastella ihan tarkimman mukaan ;)
Ennen kuin edes koko kaupunki paikalla alkoi, oli ensimmäisenä kadulla KIITOTIE. Katu suljettiin puomeilla sekä valoilla aina kun kone oli tulossa, mutta siitä huolimatta koneen laskeutumista pystyy tilanteen sattuessa tarkastelemaan hyvin läheltä. Kun kentällä ei ole aktiviteettiä, talsivat ihmiset siis jatkuvasti kiitoradalla. Ihmeellistä.
Sisälle päästyämmme ensimmäinen työ oli saada valuuttaa vaihdettua. Kävelimme pankkiin, löimme 20 juuroa tiskiin, ja vastalahjaksi saimme jotakin toista - GB valuttaa.. eli PUNTIA! Koska Gibris kuuluu GB vallan alle, oli siellä KAIKKI aivan kuten isovelimaassa GB:ssä. Tällaisia asioita olivat ainaki: Raha, bussit, kieli, posti, liikkeet, kaupat, ihmiset, koulupuvut.. No välillä sentään Espanjaa onneksi kuuli, ettei se päässyt unohtumaan.
Punnat kourassa lähdimme taivastelemaan ensin ympäri kaupunkia. Suuremmat ostokset jätimme myöhemmäksi, vaikka verovapaus oli selvästi tiputtanut hintoja. Mennessä kävimme nauttimassa BK:ssa elämämme suurimmast hampurilaiset "Triple whapperit". Voeee että oli makoisaa.
Koska BK reissu oli tullut meille kalliiksi, päätimme säästää euroja (eikun puntia) sekä mahaamme tekemälle suurelle kivelle nousemin jalan. Lisäksi päätimme, ettemme mene sisälle maksullisiin kohteisiin, joita olisivat olleet erinäiset luolat, itse linna ja delffiini-jutut. Tällä ratkaisulla säästimmekin rahaa noin 25e / kärsä, sillä kuljetus ylös maksaa noin 12 - 18 euroa tavasta riippuen, ja sisäänpääsyt noin 8 puntaa. [Jouduimme kävelystäkin maksamaan yhteensä yhden punnan]
Kävely alueella olikin oikein hyvä ratkaisu. Saimme koko päivän kävellessämme hyvin liikuntaa mukavasti aurinkoa sekä meillä oli paljon aikaa ihastella luontoa ja luontokappaleita. Päähuomion veivät varmasti paikan apinat, jotka veikeillä tempuillaan ja olemuksellaan naurattivat turisteja.
Toinen maksamattomille asiakkaille loistava juttu ovat näköalat. Aivan melkein parhaimpiin (linnaa lukuunottamatta, joka on huipulla) näköaloihin pääsee käsiksi kävelemällä ilmaisilla alueilla. Näistä näköaloista maistiaisia alla.
Kun olimme töllistelleet näkymä tarpeeksi, lähdimme kirjaimellisesti JUOKSEMAAN alas. Koko paikan viitat kävelijöille on varmasti tarkoituksella tehty erittäin huonosti, niinpä myös paluumatkalla hiukan eksyimme.. Onneksi myös muut olivat tehneet saman, ja portilla suljetun umpikujan kirtämiseen metsän kautta oli tehty valmis polku. (Nyt myös tiedämme miten alueelle pääsee maksamatta mitään ;)
Koko reissuun, harhailuineen sekä kuvailemisineen meni aikaa noin 3 - 4 tuntia. tässä ajassa siis Gibraltarin vuori on mahdollista kahlailla läpi jalkaisin..hyvin edullisesti. [tässä ajassa kerkeää muuten myös saada kivat rusketusrajat paidasta, hihii]
Kun Gibraltar oli nähty, suunnistimme takaisin bussiasemalle, josta busseja tarifalle kulkee neljästi päivässä. Tälläkertaaa hyppäsimme klo 16 bussiin ja suuntasimme kohti Tarifan hiekkarantoja.
Matkalla saimme bussin ikkunasta otetuksi tähänastisesti parhaan Afrikan kuvan.. Toivottavasti lisää luvassa!
Tarifalla kirjauduimme hostelliin ja lähdimme saman tien kaupungille. Kiertelimme vanhan kaupungin katuja, kuvailimme vähän vanhoja monumenttejä (kuvat tulevat palvelimelle) ja suuntasimme kulkumme sataamn. Satamassa tarkistelimme valmiiksi Tangerin laivan lähtöpaikan ja otimme suunnaksi hiekkarannat.. Hiekkarannat ovatkin Tarifalla aivanh mahtavat. Rannat ovat aivan valtavan pitkiä ja ne ovat täynä aivan vitivalkoista, pehmeää ja hienojakoista hiekkaa. Negatiivinen puoli on se, että koska tariffa sijaitsee euroopan alakärjessä, atlantin ja välimeren välissä, on siellä aina tuulista. Auringonottajalle asia on ongelmallinen, mutta windsurfaleille sekä kitesurffaleille se taas on loistava yhdistelmä... Illalla vielä seitsemän aikaankin ranta oli täynä Kitesurfauksen opettelijoita, joille täällä on enemmän kouluja kuin kellekkään muulle. 
Lisää kuvia saatavissa palvelimella, kunhan ne sinne kerkeävät.
Seuraavat kaksi päivää aiomme viettää välillä Tarifa - Tanger. Emme vielä tiedä kumpana päivänä Afrikan vierailumme tapahtuu, mutta toivotaan että sitä ei estä tuuli ja tuiverrus.. Koska hostellissamme on netti vain alakerran koneessa, jää blogin päivittely myöhäisempään.. Nyt Afrikkaan, Adios!
Heipähei kaikille taas!
Meni taas pari päivää ilman kirjoittelua... Tosin mitään kauhempaa ei ole tapahtunutkaan, lähinnä akkuja on latailtu seuraavaa hektistä muutamaa päivää varten.
Tokavikana iltana kävimme baarissa ja söimme ennen sitä hulppeasti Grillattuja Ribbssejä BBQ kastikkella. Voi että oli makoista. Ribsien jälkeen suuntasimme suomibaariin jossa katselimme pronssibelin voitokkaasti ja maistelimme paikallisia juomia uusien tuttujemme kanssa. Illemmalla siirryimme vielä toiseen baariin ja jatkoimme paikallisten drinkkien maistelua.
Fuengirolan viimeinen päivämme meni erittäin hulppeasti. Fuengirolassa asuvast uudet tuttumme tulivast hakemaan meitä aamun rannalla makoilun jälkeen, ja suunnistimme Merssulla kohti Fuengirolan nähtävyyksiä. Ennen autoon nousua näpsäsimme kuvan ihan Hostellimme vieressä olleesta kirkosta.
Ensimmäisenä suuntasimnme ajelumme Fuengirolan läheisyydessä olevalle Rikkilähteelle. Lämmin vuoren sisältä pulppuava vesi siältää paljon rikkia. Paikka on huomattu jo pitkiä aikoja sitten, sillä paikalla oli Roomalaisen kastelujärjestelmän vamhoja rakennelmia. Hiukan myöhemmin, kuitenkin ammoisia aikoja sitten paikalle oli myös rakennettu rikkiuimala, joka oli lähinnä maan sisään kaivettu kolo. Paikka on vain paikallisten tiedossa, ja turisteille vesi johdetaan paikasta erilliseen uudempaan kylpylään.. Kuvia itse kylpyfasiliteeteistä ei hirveästi ole, koska emme viitsineet kuvailla kylpeviä ihmisiä... Paikalla oli paljon porukkaa paikallisen juhlan takia, jota vietettiin viereisen kirkon pihalla (rokki soi, viini ja kalja virtaasi ja ihmiset tanssivat..)
Seuraavaksi suunnistimme kohti muita nähtävyyksiäja kävimme lounaalla. Lounas oli noin 50 ruokalajin buffee, jossa oli vaikka mitä herkkuja ranskalaisista ihan Espanjalaisiin perinneruokiin. Buffet oli uskomattoman laaja, eikä kaikkea pystynyt edes maistelemaan. Jokatapauksessa hyvää oli, ja hintaa äpöstykselle muodostui 8e / kärsä.. Eli hyvissä hinnoissa.
Päivään mahtuvia nähtävyyksiä olivat euroopan ainut budhalainen temppeli sekä hulppeat näköalat paristakin paikkaa Fuengirolan vuorilta. Vuorilla oli mm paikka, jossa oli kalliokiipeilijöitä sekä paljon erilaisia eläimiä omassa ympäristössään. Kokonaisuutena reissu oli mielettömän ihana ja iltaa jatkettiin vielä uusien ystäviemme kotona Cavan ja lukuisten eri tarinoiden ja keskusteluiden merkeissä. Mukavaa oli, suuret kiitokset kotiväelle! Loistava ilta!
---
Sittenpä aamulla otimmekin jo suunnaksi Marbellan. Bussi Fuengirolasta Marbellaan maksoi muutaman euron. Selvä hinnannnousu kuitenkin tapahtui Marbellassa. Ravinoloiden ruokalistat muuttuivat yksinumeroisista kaksinumeroisiksi ja osin alkamaan vasta ykkösellä. Ensimmäisenä iltana menimmekin vähän halpaan, ja menimme kalliimpaan ravintolaan ottamaan halvan menun.. No, kärsiä saimme todella huonosta palvelusta sekä paskasta ruoasta... Oppia tästä.. Muuten ensimmäinen Marbellan päivä sujui lähinnä laivoja katsellessa (MArbellan must juttu) sekä rannalla kuvien ottamisesta.
Tänään etsimme käsiimme paikallisen ravintolan, ja 9 eurolla saimme mahamme täyteen paljon parempaa syötävää. Ilta huipentui vielä vierailuun mr. donaldin luona. Päivässä ei oikeastaan muuten olekkaan mitään ihmeellistä, suunnittelimme hiukan tulevaa pohjoisen reissua, josta alustava suunnitelma on löydettävissä tästä.
Lisäksi käytimme aikaa hyödyksi makoilemma paikan kattoterassilla, joka rannasta poiketen oli suojassa kovalta tuulelta ja kelpasi siksi auringon ottoon.
Huomenna heräämme aikaisin ja suuntaamme kulkumme Gibraltarille ja sieltä TAriffalle. Odototettavissa lähipäivinä on siis ainakin rikkaita maisemia sekä myöhemmin matka toiselle mantereelle. Nyt ei muuta kun Adios!
Heippa!
Nyt seikkaillaan.. tai paremminkin lohoillaan taalla Fuengirolan auringossa. Lampoa on ollut riittamiin, ja pikkuhiljaa sen alkaa iho varista huomaamaan.
Kuten aiemmin kerrottiin, torstaina otimme yobussin Malagaan. Matka sujui hyvin, mutta uni jai - kuten arvattavissa - hyvin vahiin. Bussi kiemurteli ja heilahteli aika lailla, eika kaikkien pekkien saadot toimineet. Kuitenkin perille paastiin. Malagassa ensimmaisena otimme hiukan evaita, ja kun silta tuntui, uskaltauduimme ulos asemalta. Ensimmaiseksi kavimme viemassa kamat sailoon juna-asemalle, joka on aivan bussiaseman vieressa. Kamojen viemisen jalkeen lahdimme kiertelemaan kaupunkia. Kavimme aamiaisella (Churroja ja kahvia - yllattavaa) seka vahan katselimme malagan menoa puiston penkeilta kasin.
Malagassa hengailtuamme otimme paikallisjunan kohti Fuengirolaa. Malagan juna-asema oli paljon uudempi kuin MAdridin, junat kuitenkin niita samoja. MAlagan asemasta huomasi kylla sen, etta se on Espanjan kolmanneksi turistisin (lapikulku)paikka (Vain Barca ja Mallorca menevat edelle), kaikki tekstit ja kuulutukset olivat myos englanniksi. Huh, rupesi jo hieman arsyttamaan, kun tuntui etta nyt ollaan jossain keskeeuroopan turistikaupungissa, eika Espanjassa ollenkaan....
Fuengirolaan oli helppoa kulkea - junalla matkaan meni noin tunti. Hostellimme sijaitsee pari kilsaa Fuengirolasta Malagaan pain, joten jaimme jo toiseksi viimeisella pysakilla poi s(paattari = Fuengirolan keskus). Matka maksoi pari euroa per karsa.
Hostellimme oli valittu aika harvojen vaihtoehtojen joukosta, kaikkien muiden tavoin palvelusta hostelworld.com. Hostelli on hyvalla paikalla, rantojen laheisyydessa mutta tosiaan aika kaukana keskustasta... Tosin kaikki palvelu tloytyvat myos tasta hostellin lahelta, silla koko aurinkorannikko nayttaa olevan samanlaista turstikeskusta. Myos huoneemme oli ihan mukana, ainoana miinuspuolena se, etta suihkun hana oli vahan likainen. Muuten kamppa on pieni, siisti ja juuri sopiva.
No, kampillla emme yllatyksena pitkaan viipyneet, vaan matka kavi kaduille. Paatimme lahtea kavelemaan kaupunkia ympari tavoitteena saada kokonaiskuvaa alueesta... No, kokonaiskuvan voi tiivistaa (kuten arvasimme) kahteen sanaa. TURISMI ja SUOMALAISET! Tuntui, etta taalla kuulee enemman suomea kun Helsingin vuosaaressa ;). Suomalaisia tuli kaduilla vastaan vahan valia, ja kaikki keskustelut yritettiin aloittaa englanniksi.. Tuntui etta kaikki eivat edes osaa Espanjaa niin hyvin kuin me (mika ei ole paljon). Vaikka Suomen kuulemisesta ensin yllattyi, jopa positiivisella tavalla, alkoi se nopeasti arsyttaa.. Vaikka tiesimme, etta taalla turisteja onkin, olisi kuitenkin kiva tuntea olevansa Espanjassa, eika jossain muualla... No, jokatapauksessa...
Paiva taittui pikkuhiljaa iltaan, ja kavimme viela katselemassa SUOMEN jaakiekkopelia, SUOMIbaarissa, sadan SUOMAlaisen kanssa. No, suomi tietenkin havisi (silla seurauksella, etta teki tanaan mieli sanoa "joo" kun meilta kysyttiin et ollaanko venajalta :P). Havion jalkeen hiivimme miljoonan mutkan (hostellissa ei olut karttaa) jalkeen nukkumaan ja nukuimmekin melkein 12h.
Aamusta lahdimme kaymaan lenkilla ja sen jalkeen siirruimme aamiaisen kautta rannalle. Siinapa oikeestaan koko tamanastinen aika. Nyt Lahdemme hiukan kaupungille, ja sitten taas SUOMIbaariin katselemaan SUOMEN pelia. Mukavaa. Ps. Rannalla joimme SUOMALAISTA lonkero ja Ruotsalaista (!) siideria.
Alla viela kuvia rannalta =)
Nyt katselemaan kaupunkia. Luultavasti palailemme vasta Marbellasta, jos siella saadaan nettia toimimaan. Pari paivaa menee luultavasti vain lohoillessa ja nauttiessa Madridissa niin harvinaisesta auringosta..ja siita ei hirvesti ole mitaan kerrottavaa.. Joten hasta luego!
