Viimeistä viedään!

Heipparallaa!


Kertoillaan ensin matkan loppuosasta ja sitten on vuorossa vaihtarivuoden loppukuulumiset.

Viimeisenä Valencian päivänämme tavoitteenamme oli siis mennä museokaupungin merimuseoon ja nautiskella merenelävistä. No, sinne pääsimme ja näkymät olivat erittäin mukavia.


Museossa pääsee kävelemään veden alaisiin lasiputkiin, joista rapujen, kilpikonnien sekä haiden taivasteleminen on helppoa. Tunne on välillä jopa villi, kun hait uivat metrin päästä ohi..











Hienojen merinäkymien jälkeen menimme katsomaan delffiiniesityksen, joka olikin sitten jotain aivan muuta! Esityksessä ei pelkästään heitelty renkaita ja muita rantaleluja, jota esim. särkänniemessä näkee vaan temppuiltiin ihkaoikeilla ihmisillä! Temput olivat TODELLA näyttäviä ja suosittelemma ko esitystä kaikille! WAU! Kuvat eivät pysty tässä kohtaa kertomaan kokototuutta, mutta ehkä esimakua niistä kuitenkin saa.




Delffiiniesityksestä hypättiin autoon ja ajeltiin Valencian lähikylään seuraavaan yöpaikkaan. Viimeinen hostellimme sattuikin olemaan LOISTAVA! Hosttellia pitivät kaksi brittrouvaa, joiden talossa hostelli sijaitsi. No, käyttöönsä hostellissa sai ihnan puutarhan, jossa kasvoi omenia, päärynöitä, luumuja...kaikkea mitä kuvitella saattaa. Lisäksi pihalla oli aurinkotuoleja sekä UIMA-ALLAS jossa oikeasti pystyi uimaan. Tämä kokemus kruunasikin lomamme, ja aamulla hintaan sisältyvällä aamupalalla tarjottu aito englantilainen aamupala itsekasvatetuista hedelmistä itsetehdyn marmeladin kera se oli jotain ainutlaatuista. Täten nimeämmekin Espanjan parhaaksi hostelliksi Case de Mariposas -nimisen hostellin. Hostelli on aivan loistava!


Hyvin levätyn ja rauhaisan vuorokauden jälkeen ajelimme takaisin madridiin, kulkien ison ostoskeskuksen kautta, jossa teimme viimeisiä shoppailuita. Matkalla kokeilimme kuinka tyhjäksi Alfa Romeon tankin uskaltaa Espanjan diesel pulan aikaan ajaa. Ylimääräisen motarikierroksen jälkeen tankattuamme, tankkiin mahtui alle kaksi litraa vaille tankin koko...eli montaa kilometriä tankilla ei olisi päässy ;). Onneksi alfan imuletku oli tankin pohjassa ;)!

Lisää kuvia reissusta ja etenkin delfiiniesityksestä löytyy palvelimelta.


Reissun jälkeen pari päivää meni pelkkään palautumiseen. Palautumisen jälkeen luimme tenttiin, jonka tänään kävimme Getafella tekemässä. Nyt on edessä vaan hillitöntä pakkailua ja sitten paluu Suomeen!

Kirjoittelemma varmasti vielä jotain tiivistelmiä koko vuodesta, joten kuulolla kannattaa pysyä! Nyt kuitenkin ADIOS, Suomi - täältä tullaan!

Valencia - Espanjan paras kaupunki!

Heipparallaa taas!


Tämä blogi tulee taas julki vasta myöhemmin, vaikka se on kirjoitettu keskiviikkoiltana. Olemme nyt siis palanneet takaisin hostellliin noin 12 tunnin kävelyreissun jälkeen. Vähän on jalat hellänä, mutta mieli sitäkin rikkaampi!


Aamulla lähdimme hostellin aamupalan jälkeen kävelemään ympäri keskustaa. Neljä euroa maksavan katedraalin jätimme ilta-aikaan, koska silloin se oli ilmanen, vain paria huonetta kevyempänä versiona. Valencian kaupunki on kokonaisuudessaan uskomaton. Se on vilkas ja nuorekas kaupunki, jossa löytyyhttp://www.blogger.com/img/gl.photo.gif
Lisää kuva paljon edullisiakin ravintoloita sekä yöelämää. Tämän puolen lisäksi, sieltä löytyy suuri, koko kaupungin kiertävä puisto, jonne voi tulla juoksemaan tai ottamaan aurinkoa - se on lähellä kaikkea, koska se kiertää tosiaan koko kaupungin ympäri. Valencian keskusta on täynä vanhoja ja hienoja rakennuksia, joissa menee paljon aikaa. Näihin lukeutuvat kaksi tornia, joista näkee kaupungin ylle, lukuisat kirkot, katedraali sekä muutama palatsi siihen päälle. USKOMATONTA! Vetää vertoja jopa kuningas Roomalle (VIHDOINKIN!)! Jäljempänä on kerrottu myös Valencian uskomattomasta museotarjonnasta! Jos olet lähdössä Espanjaan, valitse kohteeksi Valencia!


.. Jokatapauksessa tämän maksamattoman maainoksen jälkeen..

Kävelimme siis ympäri vanhaa keskustaa. Nappailimme kuvia kaduista, lukemasttomista suihkulähteistä, kirkoista sisältä ja ulkoa, ainakin yhdestä palatsista sekä muista vanhoista rakennuksista. Kuten sanottuaa, kaupungin keskustan eri puolilla on kaksi tornia, joista näkee vähän eri kulmasta kaupungin kattojen ylle. Kaupunki nyt ei sinänsä kauhean ihmeelliselle ylhäältä päin näyttänyt, mutta näkköalat esimerkiksi puistoon olivat uskomattomat!



Ensimmäisen tornin jälkeen jatkoimme kaupungin kiertelyä ja seuraavaksi vastaan tuli jokin museo, jonne menimme ilmaisen sisäänpääsyn takia. Ensimmäiseksi ajattelimme että kyseessä on jokin taide museo, koska vastaan tuli puistoinen sisäpiha ja vanhan rakennuksen pylväät. Sisäpihalta oli kuitenkin käynti yhteen saliin, jonka sisällys paljastuikin aivan toiseksi. Sisällä oli modernin taiteen museo. Museossa oli esillä paljon erilaista tietotekniikkaa, videoita (esim. USA ilmavoimien entinen huippusalainen ja huippumoderni järjestelmä - video), ääntä ja kuvaa. Hauskaa olivat mm. "Socialnotworking" aihe sekä kuvan ja äänen yhdistely webkameroiden avulla.



Museoelämyksen jälkeen jatkoimme keskustan katselemista. Taidemuseo ohitettuamme tulimme toiselle tornille, josta taas katselimme näköaloja. Näköalojen jälkeen siirryimme keskelle kaupunkia ja vierailimme mm. Valencian kauppahallilla. Halli oli todella modernin ja hienon näköinen. Näytti että kauppahallin esteettisyys oli paljon Barceloonan hallia parempi, kaikki lihat olivat jäisen lihatiskin alla, eivätkä suoraan ostajan nenän edessä verisenä roikkumassa. Näytillä ei myöskään ollut niin avonaisesti eri eläinten kalloja sekä muita kasvissyöjien ykkösvihollisia.


Kauppahallin jälkeen vierailimme nopeasti temppelissä sekä katselimme lisää kaupunkia. Nälän yllätettyä etsimme käsiimme ruokapaikan, joka oli täynä paikallisia. Otimme ruoaksi tietysti Paellaa sekä vähän alkurokasi juustoja ja salaatteja. Näin paikallisen paikan hinnat eroavat aika selvästi turistipaikoista - kun turistit maksavat paellasta 10 euroa, me maksoimme annoksesta alle viisi. Koko kahden ruokalajin lounas kahdelle siis noin 16 euroa.



RUokailun jälkeen suuntsimme kulkumme läheiseen puistoon, joka siis oli lähellä, koska se kiertää koko keskustan! Puistoa pitkimn lähdimme kävelemään kohti mmuseokylää, joka sisältää siis taidemuseon, tiedemuseon sekä merimuseon (ml. delfinaario yms). Puisto itsessään oli mukava, se sisälsi paljon vesialtaita, puita, penkkejä, hyviä juoksu ja pyöräteitä sekä muuta mukavaa, kuten lasten leikkipaikkoja. Puistoa leimaavat myös 19 erilaista siltaa, joilta jokaiselta puistoon on omanlaisensa hieno näkymä.

Puistoa ihastellessamme mmuseokylä alkoi lähestyä. Kylän museot ovat todella moderneja ja ne kyllä veivät huomion kaikesta muusta. Voisi jopa sanoa että museot näyttävät ufomaisille. Ensimmäisinä kuvissa on pallomainen taidemuseo, joka on kuin suoraan jostain UFO leffasta. Modernin sillan toisella puolella taasen on tiedemuseo, sekä myös pallomainen, sulavan kuoren alla pilkottava esityspaikka, jonka sisällä katsojille näytetään kuuluisia 3-D elokuvia. Rakennusten välissä on paljon vettä, ja kolmantena kohteena tällä puolella onkin merimuseo sekä akvaario. Akvaario sijoittuu näiden kahden rakennuksen taakse, ja se pitää sisällään eri merien kasvistoa sekä kaloja. Kalojen lisäksi altaan rannoilta sekä altaan syvyyksissä kulkevissa putkissa voi nähdä haita sekä tietysti delfiinejä. Paikan delfinaario onkin euroopan suurin. Jokatapauksessa, kaloista sekä esityksestä lisää huomenna, sillä ne kuuluvat vasta huomisen listalle.




Tänään käyntimme rajoittui tekniikkamuseoon.

Tekniikkamuseossa oli kolme esittelykerrosta ja reippaasti tekemistä noin kolmeksi tunniksi. Museossa oli katseltavaa kaiken ikäisille ja erityisen viihdyttävän siitä teki se, että lähes kaikkeen pystyi itse koskemaan ja kokeilemaan. Paikka oli siis hiukan heurekamainen. Yksi paikan teemoista oli selvästi ihminen. Paikassa pystyi mittaamaan omien jalkapohjien painokartat - josta sai selville menkätyyppiset jalat omistaa (Antilla esim. egyptiläinen jalka). Samanlaisilla testeillä pystyi tutkimaan omaa pituuttaan, ruumiinrakennettaan (virtuaalisovituskoppi), puristusvoimaansa, tasapainoaan, tutkimaan selkärangan väntymistä laatikkoa nostettassa ja paljon paljon paljon muuta.

Toinen pääaihe oli selvästi luonto. Paikassa oli kerrottu paljon tulivuorista, myrskyistä, ilmastonmuutoksesta sekä muista katastrofeista. Näitäkin asioita pääsi itse tietenkin kokeilemaan, esimerkiksi synnyttämällä käsillään hurrikaanin, kokeilemaan miten maapallo oikeasti lämpenee kun se on kalvon alla sekä paljon muuta.

Pienempiä aiheita paikalla oli myös paljon; mm. avaruus, lääkkeet ym. Yksi luultavasti vaihtuva-aiheinen näyttely, joka jäi hyvin mieleen erikoisuutensa takia oli "Naisen elämä". Elämä alkoi syntymisestä, jossa kerrottiin että sukupuolen voi todeta jo niin ja niin vanhana sikiöstä. (Tottapuhuen, yleensä oli vastapainoksi kerrottu samoja asioita poikapuolesta). Näyttelyn alussa oli kerrottu naisten itsemääräämisoikeuden historiasta eri maissa. Toisella puolella käytävää kulki juttuja liittyen tyttöjen eri ikiin. Paikalla oli mm. 6 vuotiaan lempilelut, 14 vuotiaan huone, murrosiän muutokset ym. Näyttelyssä oli kerrottu jopa hätkähdyttävän avoimesti seksuaalisuudesta. Näyttelyssä näytettiin alastomia kuvia, ja tietysti tarkkoja kuvia sukuelimistä. Kaikki kuvat oli varustettu tarkalla faktatiedolla, sekä kuvauksilla mitä eri esim. murrosiän vaiheessa tapahtuu.


Nuoruuskuvausten jälkeen eteen tuli mm raskaus. Ennen raskausvaihetta kuljettiin mm. siittiötunnelin läpi, jonka päässä pääsi katselemaan siittiön uiskentelemista munasoluun. Seuraavassa käänteessä pääsikin sitten kävelemään sisään tunneliin, joka oli tehty naisen kohduksi. NIINPÄ! Aika rajojarikkovaa... Mutta TODELLA opettavaista. Jos kaikki nyuoret PISTETTÄISIIN kävelemään koko tämä tarina läpi ja lukemaan kaikki tekstit, jäisi varmasdti moni epämääräinen sattuma sattumatta. Jokatapauksessa, mielestämme hyvin edelläkäyvä idea. Naisen elämä päättyi tietysti vanhuuteen, jossa oli kerrottu myös tarkasti vanhuuden tuomista uusista tuulista. Näyttelyssä oli kerrottu esim se mitkä taidot alkavat heiketä ja mitkä taas pysyvät muuttumattomina. Mm. kommunikaatio on taito, joka ei yleensä häviä vanhaltakaan ihmiseltä, vaikka esimerkiksi lukutaito saattaa hävitäkkin.


Kaikkia aiheita mitä paikassa oli, ei voi tässä kertoa. Jokatapauksessa IHMINEN oli etusijalla, ja näyttelyssä pääsi tutustumaan eri aivojen osiin, eri elimiin, ihmisen älykkyyteen, tekemään virtuaalileikkauksen ym. Mukavaa :)!


Museon kiertelyn jälkeen otimme suunan kohti hostellia. Parin pysähdyksen ja ruokailun jälkeen saavuimme hostelliin ja nyt olo on niin uupunut että aika on mennä pehkuihin. Huomenna on edessä vesieläimiä sekä ehkä taidettakin! Huomenna siirrymme myös viimeiseen yökohteeseemme, joka on Canals nimisessä kylässä Valencian lähellä. Toivottavasti diesel riittää MAdridiin asti (katso suomen uutisia)! Adios!

Ps. Kattava kuvakokoelma on löydettävissä taas palvelimelta!

Espanjan Torres: Pacs ja Milmanda

Heippa!

Tämäkin blogi ilmestyy hieman myöhässä kirjoitushetkestä, joka on siis hitusen ennen puoltayötä tiistaina.

Tänään heräsimme Espanjan mittamuun mukaan todella aikaisin ja suunnistimme ilman syömisiä autolle. Kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme perille Torresin viinitilalle, käytyämme ensin syömässä herkullisen aamupalan Torresin viinitilan läheisessä kylässä. Söimme molemmat hyvän kokoiset, vastapaistetut leivokset kahvin kera ja otimme mukaan ison patongin. Tämä kaikki noin 6 euroa.

Torresin viinitilalle saapuessa ihailimme viinikasvustoja, joita oli silmänkantamattomiin. Ajattelimme olevamme ainoat vierailiat, mutta yllätykseksemme parkkipaikka olikin hyvin autoitettu. Vieraskeskuksessa odottelimme ensin puoli tuntia, koska olimme etuajassa. Mukava vastaanottotiskin täti vielä soitteli toiseen Torssein paikkaan, ja varmisteli vierailuaikamme iltapäiväksi, kun emme olleet sähköpostin tavoitettavissa. Koska olimme liikkellä kaksin, meitä varten tehtiin pieniä erikoisjärjestelyujä. Olimme vaunuajalulla jenkkiporukan kanssa, mutta katsoimme videon vasta kierroksen jälkeen eri porukassa, jossa oli mm. latvialaisia. Hauskaa videossa oli se, että siinä oli yhtenä kielivaihtoehtona (pystyi valitsemaan kuulokkeihin oman kielensä) suomi suomen lipulla varustettuna.. No kuinkas ollakkaan, mikäpä muu kieli sieltä sitten tuli korviin kun "Den här presentation är på Svenska!" Olipa mukavaa!


No, video oli kierroksen tavoin todella opettavainen. Ensimmäiseksi kierroksella meidät vietiin putkeen, jonka yhdelle seinälle heijastettiin kolme isoa videoscreeniä, joissa pyörivät videot ohjasivat meidän viinin kasvun vaiheiden läpi. Hieno oivallus tässä oli se, että samalla kun jostakin viinin kasvu/valmistusvaiheesta kerrottiin, tulvi putkeen tähän vaiheeseen liittyvää tuoksua. Esimerkiksi keväällä kun viini istutettiin, oli ilmassa makean tuoksu, kun taas poiminta-aikaan tuoksu oli enemmän hedelmäinen ja tummempi. Hajuelämyksien jälkeen meille näytettiin seuraavaksi viinitynnyreitä sekä kerrottiin niiden tärkeydestä niinin kypsymisessä. Tämän jälkeen vaunu kurvasi sisään uuteen Torresin viinikellariin, jossa taas heijastettiin seinille esityksiä. Esityksissä oli kuvia menneistä Torresin perheen jäsenistä, heidän oivalluksistaan sekä tilan historiasta. Näihin esityksiin oli selvästi panostettu jo koko uutta kellaria suunnitellessa, eikä viiden euron uhraus tällaisen shown näkemiseksi tuntunut paljolle.


Viinikellarin esitysten jälkeen vaunu ajoi kellarin sisällä vielä kiekon, jolloin kaikki heijastuseininä käytetyt esiriput nousivat, ja takaa paljastui tunnyrien täyttämä oikea torresin uusi viinikellari. Tynnyreitä oli, kuten kuvitella saattaa, silmänkantamattomiin. Torresilla on tynnyriluolaa yhteensä noin 2 kilometrin matka. Niinpä!

Viinikellarin jälkeen kävimme vielä tosiessa kellarissa, jossa Gran Sangre de Toro - viini oli pulloissa kypsymässä. Nyt vuorossa oli 2005 vuoden viiniin kypsyminen.

Tämän jälkeen vaunu kierteli vielä hiukan viinintekolaitoksen läheisyydestä. Saimme nähdä mm. valtavat rautaiset sammiot, jossa viini alkaa valmistua ennen tynnyriehin laittamista.

Kun kiertoajelu oli ohi, ohjattiin meidät kaksi muusta porukasta sivuun ja katsomaan videota. videossa kerrottiin tarkemmin perheen historiasta, samoin kuin koko Torresista. Video oli sinänsä jo hyvin antoisa. Videon jälkeen meidät kaksi ohjattiin erikseen maistelemaan viiniä. Maistattajamme oli nuorehko brittipoika joka samalla kertoi meille paljon Torresin eri viinilaaduista. Maistelemamme viini oli tavallista Torresia mitä saa suomestakin.. No, korvasimme tämän tuttavuuden monella täysin uudella tuttavuudella, jotka lähtivät kaupasta mukaamme :)!


Torresin päätilan jälkeen käänsimme nokan kohti toista Torresin paikkaa, Milmandaa. Koska aika Milmandaan oli sovittu hiukan myöhemmäksi kävimme pistäytymässä pienessä mutta kuuluisassa vanhassa kylässä, Pobletissa. Kylä on vähän saman tapainen kuin Santilla de Mar, jossa aiemmin kävimme. Kylän museo ei ollut auki, joten tyydyimme vilkaisemaan läpi yhden pinen viinikellarin sekä katedraalin. Katedraali oli vanha, paikat ihan hienoja mutta ne eivät näkemämme historiapaljouden jälkeen jaksaneet oikein säväyttää ja niinpä matka jatkui Torresin viinitiloja käveleksimään.


Milmandassa Torres kasvattaa jotain valkoviineihin tulevia rypäleitään. Sato on kohtalaisen pieni, ja yhtä siitä tehtävää viiniä myydään vain kysyisen paikan myymälässä. Milmanda on historialtaa vanha linna, joka on maiden mukana siirtynyt jossain vaiheesa Torresien haltuun. Alueella siis viljellään edelleen rypäleitä ja lisäksi siellä käy vierailijoita noin 1000 kuukaudessa. Olimme tähän aikaan paikan ainoat vierailijat, joten saimeme hyvin henkilökohatista opastusta paikkaan. Katselimme taas Torresin videon, joka nyt oli kuitenkin erilainen ja antoi taas uutta tietoa viineistä. Videon jälkeen pääseimme käymään kuuluisassa Torresin tornissa, jossa pidetään mm. juhlia ja viininmaistiaisia. Tornissa vierailun jälkeen maistelimme vain täällä saatavaa valkoviiniä, joka oli parasta valkkaria mitä olemme ikinä juoneet.




Milmanda ei kohteena ollut mikään valtava, mutta sen parasta antia olivvat varmasti näkymät. Paikka sijaitsee todella rauhallisella alueella, jonne johtaa vein pienen pieni hiekkatie. Kävelimme hiukan paikalla kahden, ja seutu oli todella kaunista ja rauhaisaa :)!


Milmandassa vierailun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti valenciaa. Matka sujui rauhallisesti ja kolmen tunnin jälkeen olimme jo kaupungilla. Valenciassa saimme heti kokoa yhden sen ihanuuden - se on kuuluisa paitsi Paellasta myös parkkipaikan löytämisen vaikeudesta. Pyörimme kaupungilla kaksi tuntia ennen kuin lopulta luovutimme ja veimme auton keskustan kalliiseen mutta turvalliseen parkkihalliin. Tämän kahden tunnin aikana kerkesimme todeta seuraavia asioita: 1) Jos kaupungilla sattuu eteen mielenosoitus / kulkue, on turha kuvitella liikkuvnasa 1/2 tuniin mihinkään. 2) Poliisit saavat ajaa miten haluavat, oli vilkkuja tai ei. 3) Liikennejärjestelyjä sekä yksisuuntaisien suuntia voi muutella miten haluaa ja uudet ajo-ohjeet voi merkkailla keltaisilla viivoilla katuun. 4) Jos parkkiruutu vapautuu, se menee ennen kuin se edes vapautuu, eikä turisteilla ole tässä asiassa tuuria. 5) Jos annat jonkun maksumiehen auttaa parkkipaidan etsinnässä, se voi peruututtaa yksisuuntaista väärään suuntaan, ison kadun poikki ja laittaa sellaiseen paikkaan, jossa auto saa olla kaksi tuntia (pyysimme kahden päivän paikkaaI) sekä jossa autosta puolet peittää risteävää katua. Nämä viisi sääntöä kun muistaa, niin Valenviassa pärjää auton kanssa hyvin. Ainiin, ja liikenne on keskustassa helvetin ruuhkaista sekä vauhdikasta..

Alla kuva uskollisesta matkakumppanistamme! Varusteluun kuuluu mm vakionopeudensäädin, ilmastointi sekä 6 ilmatyyny - etumatkustajille (huom. ei testattu - onneksi!)


No, mutta auto saatiin parkkiin ja BK vierailun jälkeen mielikin taas alkoi kohota, emmehän kerenneet syömään koko päivänä kuin sieltä leipomosta ostetun patongin. Nyt hostelliin kirjaautuneena aiomme vetää pään tyynyyn ja alkaa huomenna katselemaan kaupunkia (siis tänään, kun nyt on jo "huominen".) Takana on noin 16 tunnin päivä, sekä siitä noin 10 tuntia ajamista. Mukavaa tämä matkustaminen. Meistä kuullaan vielä! Nyt yötä!

Ps. Kuvia taas palvelimella.

Zaragoza

Teretere taaas!

Nyt ollaan varmaan jo viimeisen kymmenen Madridilaisen blogikirjroituksen sisällä.. Niin se on aika vierähtänyt. Kotiin lähtöön on aikaa nyt 9 yötä! Suomi, here we come!

Tämä päivä on kulunut katsastellessa expoon valmistautuvaa Zaragozaa. Expon tulemisen huomaa täällä kaikissa. Kaikki vähänkään messuissa mukana olevat hostellit, kaupat, baarit kaikki mainostavat tapahtumaa. Mehut tarjoillaan expo laseista, avainkorteista lötyy expovärejä, kaupungintalo on saanut expovärityksen.. puuttuu vielä että alttareillakin roikkuu expoliinat..niitä oltiin varmaan para-aikaa maalailemassa. Ainakin maali paikalla tuoksui. No, satsaus expoon varmasti kannattaa. Kun kolmen kuukauden messuaikana kylään pärähtää muutama miljoona vierasta, niin kyllä siinä varmasti penni pyörähtää myös paikallisten taskuun.

Kaupunkikierroksemme aloitimme tänään keskustasta. Kävelimme käytännössä koko Zaran keskustan läpi, katsastelle vanhoja rakennuksia. Reitillemme sattui tietysti katedraali, joka pompppasikin kerralla mielestämme hienoimmaksi katedraaliksi koko espanjassa (ja se on paljon, vertailukohtaa nimittäin löytyy ;).



Katedraalin aukio puolestaan oli hienoin aukio mitä olemme täällä nähneet. Sitä leimasi mm. hieno ja moderni suihkulähde sekä avaruus. Moderniudesta piti huolen myös ilmainen WLAN, joka oli kuitenkin liian heikko Nokian E-sarjalaiselle (kehittämiskohde!).


Aukiolla taivastelemisen jälkeen lähdimme kiertämään aukiota eli keskustaa noin x metrin säteellä. Kierrokselle sattui arkeologinen museo (ent. amfiteatteri), jonne aidan läpi tihrustamalla sai ihan hyviä näkymiä (ja kuvia). Kierroksella saimme nähdä muutamia kirkkoja, joista pariin eksyimme sisäänkin. Lisäksi Zaragozalainen tavallinen kaupunkikuva tuli tutuksi.

Noi yleisesti Zara on kiva kaupunki. Se on moderni ja siltä osin muistuttaa vähän Madridin Gran Via osastoa, mutta tietysti sitä huomattavasti rauhallisempi (ainakin ennen messuja). Toisaalta Madridia useammat historialliset kohteet tekevät siitä ehkä mukavamman ja monipuolisemman matkailukohteen. Meren puuttuminen vie tietysti mahdollisuuden rantalomailulta, mutta kovin pitkä matka rantakaupunkeihinkaan ei ole.

Keskustakierroksen jälkeen palasimme hostellille ja pinen levähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Viimeisenä kohteenamme oli Palatsi, joka on keskustan laidalla. Palatsi oli mielestämme hienompi kuin Granadan Hambra, mutta siihen verrattuna tietysti todella piani ja yksinkertainen. Meihin tuo granadan kohde ei siis selvästi yhtään uponnut.Sen sijaan tämä palatsi oli vallihautoineen mahtavan kokoinen ja näköinen.



Palatsin jälkeen kipitimme hostellille ja nyt vuorossa on pieni hedelmäinen iltapala ja sitten pää tyynyyn. Lisää kuvia kuluneesta päivästä löytyy tuttuun tapaan palvelimelta.


Huomenna tarkoituksemme olisi pistäyttyä parilla viinitilalla ja suunnata sen jälkeen Valenciaan. Ajomatkaa tulee yhteensä noin 550km, joka tarkoittaa noin 6 -7 tunnin ajomatkaa. Välipysähdysten takia siis matkaan menee koko päivä, vaikka lähdemmekin matkaan jo aamusta. Nyt ei kun päätä pehkuun..hasta luego!

Puuttuvat ajovideot / Terveiset Zaragozasta

Heippa!


Terveiset täältä Zaragosasta. Hostelli löytyi todella helposti ja parkkinkin löysimme toisella katukierroksella aivan hostellin vierestä. Hostelli näyttää erittäin mukavalle , sisältäen ison ruokailutilan, aamupalan, varustellun keittiön, wlanin mukavassa aulassa / oleskelutilassa sekä mukavan henkilökunnan. Huoneemme on pienehkö, mutta luulemme että sinne saatta nukkumaan mahtua ;)!


Käytimme heti hostellin keittomahdollisuuksia hyväksemme, ja valmistimme nuudeleita sekä possupataa. Ruoka oli maittavaa ja nyt odotellaan että maha antaa tilaa jälkiruoalle.

Jälkkärin jälkeen otamme suunnaaksemme keskustan ja tutustumme Zaragozan kaupunkiin. Täällä alkaa parin päivän päästä Zaragoza expo 2008, joka tarkoittaa sitä että kaupunki tulee tupaten täyteen väkeä! Kaikki hostellit on kuulemma täynnä ja muutenkin kaupungissa ihmisiä riittää. Onnemme siis oli, että olimme juuri ennen expoa täällä. Expo on ehkä saanut myös kaupungin liikkkeelle ennen tapahtuman alkua, sillä jokapuolella, kuten omassakin hostellissa, tehdään sipistelyjä kauhealla vauhdilla. Jokatapauksessa, nyt on maha täynä, hyvä mieli ja tukkaputkella eteenpäin. Palaamme illalla vielä asiaan!

Alla vielä ajovideota parin päivän takaa.






Lopuksi vielä pätkä vaijerihissistä, alastulomatkalta.

San Sebastian

Heipparallallallalaa!


Tämä päivä on mennyt aika pitkälle San Sebastianin kautuaj keirrellessä. Aamupala pintxojen jälkeen olemme tehneet yhden jos toisenkin kaupunkikierroksen, nähneet kukkkulan patsaan, vitivalkeat rannat, rantrtakahvilat, vanhan kaupungin, sillat, romaanttisen kaupunginosan sekä otteen kalliammasta asuinalueesta.

Ensimmäisen voi sanoa että San Sebastian on osin kuin olisi suomessa. Puut ja muu kasvillisuus on hyvin vihreää, ja vielä tähän aikaan täällä on lähes suomalainen kesäsää. Kaupunki on siis ollut varsin hyvää totuttelua kotiin paluuseen.

Yksi asia joka täällä on oikeastaan pistänyt silmään, on ihmisten (paikallisten) käytös. Ennen tänne tuloamme meille kerrottiin paikallisten Madridilaisten puolesta, että Espanjassa pätee sääntö "mitä pohjoisempaan menet, sitä tyylympiä ihmiset ovat ja taaas eteläss sitä avoimempia". Täällä tämä sääntö on kyllä kumoutunut täysin. Vaikka San Sebastian on turistikohde, emme vielä missään espanjassa ole tavanneet näin ystävällisiä ihmisiä. Vastoin muuta Espanjaa, tämä näyttää pätevän myös lähes joka ravintolaan. Hyvä esimerkki tästä on pankin etsiminen. Näimme auton ikkunasta tullessamme, että jossain joen toisella puolella on Espanjan pankkimme La caixa. Halusimme löytää ko. pankin, koska vain oman pankin automaatista nostettaessa ei joudu maksamaan mitään.

Kävelimme joen toisella puolella etsien pankkia, mutta se ei tuntunut löytyvän. Kysyimme sitten kahdelta seniorilta neuvoa, joista toinen oli sauvojen varassa. Hetken keskustelun jälkeen toinen rouva lähti sitten näyttämään meille tietä, ja joutui varmasti tekemään mutkan lenkkiinsä, joka ei enää sillä iällä muutenkaan kovin nopeasti edennyt. Rouva kysyi vielä tietä toiselta vastaan tulialta joka sitten neuvoi meitä kolmea eteenpäin. Lopulta pankki lköytyi noin vartin jälkeen. Koko tämän ajan olimme jutelleet Espanjaksi ja rouva oli kehunut jo espanjan toitojamme. Kun pankki löytyi, rouva sanoi hyvästit antaen poskisuudelmat molemmille. Eipä ole ennen sattunut moista tiennäyttäjää kohdalle :)

Nyt otamme viimeiset pintxot ja suuntaamme yöpuulle. Huomenna olisi noin 250km matka ajettavana kohti seuraavaa kohdetta eli Zaragozaa. Kuvia san sebastianista löytyy palvelimelta. Ne eivät ole nimittey, mutta toisaalta selattavaa löytyy kokonaisuudessaan aika vähän :)!


Ps. Blogi on lisätty puiston penkiltä, käyttäen ihmisen x ilmaista wlania.. Ihan vaan Teidän iloksi täällä koneen kanssa kylmässä vapistaan (alkaa juuri sataa, niin.)
---------------


Vielä yksi asia. Teimme pienen pidennyksen reissuun, ja olemme valencian kahden yön jälkeen yhden yön vielä pienen kylän laidalla valenciasta hiukan etelään. HOstellin pitäisi olla hostelworldin arvioiden mukaan todella mukava, hienolla luonnon läheisellä paikalla sekä varustettu mm uima-altaalla. Täyden englantilaisen aamiaisen jälkeen suuntaamme perjantaina ostosskeskuksen kautta kotiin, auto täynä matkamuistoja ;)!

Pikkukylat seka Bilbao

Heippa!

Tässä on blogi joka on kirjoitettu 7. kesäkuuta, eli lauantaina, mutta julkaistaan nyt, koska nettiä ei oikein ollut saatavilla. Blogissa ei myoskaan ole kuvia, koska jonkun hyva idea on ollut estaa USB ajureiden toiminta. Hienoa!

-----------------


Aamulla heräsimme kohtuu aikkaisin ja hiivimme autolle jo ennen yhdeksiää. Otimme suunnaksemme edellisissä kirjoituksissa mainitut pienet kylät Comillaksen ja Santillana del marin. Ensin suuntasimme Santillanaan, joka osoittautui hyvin pieneksi ja etenkin vanhaksi kyläksi. Kylään ei voinut ajaa autolla, vaan sen viereen oli tehty pysäköintialue. Kylälssä oli nähtvillä vanhoja rakennuksia, muutama museo sekä vanha kirkko. Kävimme vierailun aikana kirkossa ja katselimme rakennuksia ulkoa. Paikan ruoka- ja sisäänpääsyhinnoista huomasi että paikka on tehty turisteja varten - sikahintoja. Jokatapauksessa kylä oli kiva - ei mitään niin ihmeellistä edellisiin verrattuna.

Seuraavaan kylään mennessä huomasimme että GPS laitteena käyttämämme puhelin alkaa huudella latauksen tarvetta. Olimme jo aiemmin huomanneet, että autossamme oli pieniä lasinsiruja ympäriinsä, penkkien välissä sekä tankapenkin selkänojalla, mutta emme olleet asiaa liiemmin ajatellet koska auto näytti moitteettomalta eivätkä pienet sirut haitanneet. Lähinnä mielessämme oli, että autoon oli joskus murtaudutta lyömällä ikkuna sisään. Nyt kun rupesimme tökkäämään puhelimen laturia tupakansytyttimeen, oli se kuitenkin täynä lasinsiruja eikä niitä saanut sieltä millään pois. Tarkempi vilkaisu ympäriinsä autossa myös osoitti, että lasia oli ajateltua enemmän. Vedimme auton sivuun ja soitimme europcarille kysyäksemme neuvoa. Saimme ohjeet mennä Bilbaon lentäkentälle kysymään ratkaisua.

Mennessä kävimme toisesa kylässä, joka tarjosi upeita näköaloja. Kylä näytti kiinnosstavammalle kuin edellinen, mutta koska auton vaihtaminen sekä muu ohjelma olivat edessä päätimme jättää kylään tutustumisen auton ikkunoiden näkymien varaan.

Seuraavaksi ajoimme lentokentälle, jossa meille annettii oikopäätä uusi auto. Tälläkertaa kulkupeliksemme tuli Alfa Romeo, joka on entiseen mersuun verrattuna parempi matka-auto, sillä sen moottorin vääntökäyrä sopii paremmin pitkän matkan ajamiseen. Lisäksi auton korkeus - akseliväli suhde on parempi Espanjan mutkaisilla teillä.

Lentokentältä jatkoimme matkaa itse Bilbaon kaupunkiin. Kaupungissa suunnistimme oikopäätä kuuluisalle Guggenheimin museolle, otimme matkalla muutamat kuvat ja painuimme museoon. Museon parastra antia olivat mielestämme upeat ja modernit näkymät. Museon sisältämä moderni taide on sinänsä meille hieman vierasta.. No, jokatapauksessa museo on käymisen arvoinen..ehkä joku voisi saada siitä hyvinkin paljom irti. Museossa sisällä ei saanyut kuvailla, joten kuvamme rajoittuvat museon ulkokuoreen..siinä onkin jo puolet totuudesta:)

Museon jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti San Sebastinia. MAtkalla kävimme syömässä tienvarsiravintolassa ja hyvä niin - sillä perillä parkkipaikka löytyi vast atunnin pyörittelyn jälkeen.

San Sebastian on tunnettu paitsi upeista ja pitkistä hiekkarannoistaan, niin myös keittiöistään. San sebastiania nimittäin koristaa lähes Pariisiin verrattava määrä michelin miehiä, siis eniten koko espanjassa. Myös tavallisille tallaajalle syötävää riittää, sillä vanhan kaupungin alueella on ravintoloita tiheämmässä kuin missään muualla kaupunginosassa espanjassa.

San sebastianin keittiö ja sen hienous perustuu Pintxoihin. Pintxot ovat Espanjan (nythän ollaan siis BASKImaalla, ei Espanjassa ;) tapaksien tapaista syötävää, jota kuuluu ottaa lasillisen kanssa pari kolme per baari ja siirtyä seuraavaan paikkaan. Näistä pikkusyötävistä on ajan mittaan tullut täällä taidetta. Toinen toistaan paremmat kokit innovoivat toinen toistaaan ihmeellisempiä ja herkullisempia yhdistelmiä, käyttäen kalaa, lihaa, leipää, marjoja, hedelmiä..mitä vain kuvitella saattaa.

Tänään kävimme tietysti hetki koettamassa näitä herkkuja. Ensimmäisessä baarissa otimme nälkäämme ensin patatas bravas, joka ei sinällään ole paikallinen, vaan enemmänkin yleisespanjalainen herkku. Toisessa paikassa sen sijaan pääsimme asiaan. Maistelimme kahta erilaista pintxoa. Toisessa oli perunaa, kalaa, suolakurkkua sekä mansikkaa (aika mielenkiintoinen kokemus, mutta HYVÄÄ) ja toisessa patamaisesti tehtyä ja haudutettua lihaa kasvisten kanssa. Molemmat ssyötävät olivat todellakin herkullisia. Muy rico!

Tapaksien jälkeen alkoi taas matkaväsymys iskeä ja palailimme takaisin hosttellille. Tänään emme raahanneet kameroita mukana kaupungilla, mutta huomenna kuvia tulee varmasti otettua ihan riittäviin. Kuvat kaupungista sekä lisäkuvailut uuusista pintxo kokemuksista saapuvat tänne siis pikimmiten. Nyt nukkumaan! Adios!

Kylien kuvat saatavissa vihdoin palvelimelta.

Picos de Europa ja Santander

Terveiset täältä Santanderista!


Aamulla herättiin vähän myöhemmin, että saatiin matkaväsymystä tasattua. Yhdentoista jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Picos de Europaa, joka on Espanjan eteläpuolen kuuluisimpia vuoristoja. Matkalla vuoristolle koko loppuosa oli pientä vuoristotietä. Tie oli ehkä vielä kapeampaa kuin Sierra Nevadalla, mutta tälläkertaa korkeus ei tuonut lisäjännitettä, sillä korkeimmassa kohdassakin olimme vain kilometrin meren yläpuolella, eikä pudotustas tieltä ollut montaa sataa metriä.. Jokatapauksessa ajaminen vaati taas jatkuvaa keskittymistä, eikä herpaantumaan päässyt missään vaiheessa. Alla kuvia matkan maisemista sekä videota tiestä, joka johtaa Picps de Europan centro de visitas:lle.






Kyseinen paikka on oppaiden mukaan kesällä täysin ruuhkainen ja omaa vuoroaan vuoron huipulle vieville köysikondoleille saa odottaa jopa tunteja. Paikan vetovoima perustuukin täysin kondoleihin, jotka nousevat noin kilometrin korkeudesta 1800 metrin korkeuteen. Kondolimatka on yhteensä noin 900m, jona aikana kondoli nousee hitusen alle 800m ylöspäin. Näkymät kondolista ovat siis silmiä hiveleviä, emmekä suosittele matkaaa kovin pahasta korkeanpaikan kammosta kärsiville. Kondolia käyttävät turistien lisäksi hyväkseen mm. alamäkipyöräilijät sekä vaeltajat, jotka lähtevät omille reiteillee kondolin yläasemalta. Ylöss pääsee myös autolla, mutta tie tuskin on julkinen. Maasturi sinne oli kuitenkin jotenkin saatu tuotua.



Silmiähivelevien maisemien katselun sekä kahvittelun jälkeen otimme kondolihissin takaisin alas, söimme eväät autolla ja lähdimme samaa tietä takaisin. Motarille päästyämme matka nopeutui huomattavasti ja koko päivän ajo-ajaaksi tuli noin neljä tuntia. Tämä siis reittiä Oviedo - picos de europa - santander. Picos de europalla kokonaisaikaa meillä meni noin 1,5 tuntia.

Santanderissa jätimme auton sataman viereiseen parkkiin, jolloin jouduimme maksamaan kahdeksaan asti parkkimaksut, ja tämän jälkeen parkki on yön ilmainen. Toivottavasti auto on paikalla vielä huomenissa..

Parkkeeraamisen jälkeen kirjauudimme hostelliin, joka on perheen omassa kodissaan pitämä pieni hostelli. Paikka on oikein sympaattinen ja mukavba. Huone ja yleinen vessa ovat erittäin siistejä, ja netin saa kurkottautumalla ikkunasta ulos käyttämään ilmeisesti lähimmän poliisiaseman suojaamattomaksi jäänytta wlania. Hostelliin kirjautumisen jälkeen kävimme syömäässsä todella paikallista pizzaa ja lähdimme katselemaan kansainvälisiä maisemia. Katedraalissa oli menossa joku tilaisuus, joten kuvia emme siellä napsineet. Jokatapauksessa Santanderin katedraali on hyvin omituinen, matala holvimainen, lähes pimeä..hyvin outo eikä edes niin hieno tapaus. Katedraalilta jatkoimme matkaamme puistojen kautta rantaan ja rantaa pitkinm paikalliseen seurasaareen jossa on myös jokin palatsi. Seurasaari oli menossa pian kiinni, joten kävimme pikaiseen katselemassa maisemia sekä paikalla olevia eläimiä. Seuriksen jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin hostelliin ja nyt olisi taas aika käydä nukkumaan. Alla vielä poiminta Santanderin näkymistä.


Lisää tämän päivän otoksia löytyy palvelimelta.

Huomenna ohjelmaan sisältyy vierailu kahdessa kuulemma erittäin hienossa kylässä. Kylät meille neuvoi erittäin mukava hostellin pitäjä. Kylät ovaat juuri vastakkaiseen suuntaan, minne matkamme jatkuu, mutta ovat varmasti kiertämisen arvoisia. Kylien nimet ovat Comillas ja Santillana del Mar. Kylien jälkeen otamme suunnaksemme Bilbaon sekä siellä olevan, moderneista ulkomuodoistaan tunnetun Guggenheimin museon. Bilbaon museon sekä ehkä pienen kaupunkikierroksen jälkeen (ei viitsi kaupungintalon edessä odottelevia autoja kauheammin katsastella) suuntaamme San Sebastianiin jossa meidän on määrä viettää kaksi seuraavaa yötä. Palaamme San Sebastianista, mutta ensimmäisemä päivänä ei taas ehkä päästä netin ääreen! Pärjäilkää!

Ps.Blogiin on tulossa vielä pari videota, mutta koska polliisien netti on pätkivä ja liian kaukana, lisäämme ne erilliseen kirjoitukseen myöhemmin!

Pohjoisen reissu alussa - Oviedo

Heippa!

Nyt ollaan Oviedossa, pikkuhiljaa menossa yöpuulle. Sitä ennen kuitenkin kuulumisia täältä Asturiaksen pääkaupungista.


Aamulla heräsimme aikaisin, keräsimme kamppeemme kasaan ja suuntasimme Madridin päärautatieasemalle, Atochalle. Atochalta kävimme noutamassa europcariin varatun automme ja lähdimme ajelemaan kohti Leganesta, jossa yliopistomme yksi kolmesta kampuksesta sijaitsee. Tunnin ajelun jälkeen olimme parkissa Leganeksella, ja vielä nopean kertauksen jälkeen tentti pääsi alkamaan. Tentti oli aika normaali, ehkä hiukan soveltavampi kuin Suomen vastaavat. Kuitenkin mielestämme suoriuduimme tentistä kunnialla, ja vielä aiemmin palauttamamme kirjallisen projectin arvosanan kuultuamme (9,7/10) lähdimme iloisena matkaan.

Matkaa Leganekselta tänne Oviedoon kertyi yhteensä noin 470 kilometriä, pienen harhailun jälkeen. Kesken reitin yritimme lähteä kiertelemään maksullisia teitä, mutta ensimmäisen eksymisen jälkeen päätimme palata takaisin maksullisille. Yhteensä Madridin ja Oviedon välillä jouduimme maksamaan tietulleja noin 20 euroa. (Kohtuu kallisa).


Oviedoa lähestyttäessä tasaisen tylsä pohjanmaalainen peltomaisema alkoi vaihtua. Tilalle tulivat jylhät vuoret, niiden keskelle tehdyt tekojärvet (oli muuten UPEA) sekä jopa 4 kilometriä pitkät vuoren läpäisevät tunnelit. Reissu oli melkoinen, eikä siitä tehnyt vähemmän muistettavaa sumu, jonka ansiosta näkyvyys oli luokkaa 15 metriä.. (ja arvatkaa onko kukaan täällä kuullut sumuvaloista :D). Alla kuvia näkymistä, lisää luvassa palvelimella.



Matkan loppupuolen sumusta ja sateesta selvittyämme saavuimme vihdoin Oviedoon. Yksisuuntaisten katujen muuttumisen johdosta pääsimme taaas soveltamaan GPS:n ohejeita, mutta katsottuamme asiaa toisesta näkökulmas löysimme hotellin hyvin nopeasti. Voiton riemua lisäsi edelleen se, että hotellin asiakkaille (tarkemmin, asiakkaiden autoille) oli varsin halpa parkkihallimajoitus suoraan hotellin alla.

Alla vielä pari videonpätkää teistä hieman ennen Oviedoon saapumista.





Kirjauduttuamme sisään hotelliin lähdimme katselemaan mahat kurnien kaupunkia. Ennen ruokapaikan löytymistä emme nähteet tai kuulleet mitään, mutta onneksi ketjun nimeltä "Yuppi" ravintola tuli hätiin. Ravintolassa sai vähän amerikkalaisen tapaista ruokaa asturialaisesti painotettuna. Tilasimme hyvät annokset ruokaa ja täysin mahoin lähdimme vyörymään kohti nähtävyyksiä. Oviedon kaupunki on kokonaisuudessaa hyvin pieni, eikä se sisällä suurempia nähtävyyksiä. Kaupungin keskeltö löytyy muun muassa katedraali, joka ulkoa on ihan ok, mutta sisältä varsin tavallinen, synkkä ja vaatimaton. Tummuutta ja synkkyyttä leimaa Gootti-tyyli. Kuvia sisällä ei saanut ottaa, eikä salakuvaukseen paikan vaatimattomuuden takia viitsitty ryhtyä. Katedraalin lisäksi katselimme muutenkin kaupungin vanhoja rakennuksia, jotka tekevät kaupungista varsin rauhallisen, kauniin ja mukavan (siis SYMPAATTISEN!) kierrellä. Yksi vaikuttava tekijä on se, ettei keskustaan pääse ollenkaan autoilla.



Keskustan viimeisenä kohteena kävimme katsomassa yliopistoa, joka täällä Oviedossa on 400 vuotta vanha. Tämän saimme tietää, kun törmäsimme yliopsitolla olemaan 400v - näyttelyyn.. Kävimmekin siinä sitten läpi yliopiston esittelykierroksen, jossa oli nähtävillä kaikkea yliopistoon ja sen historiaan liittyvää. Yksi yliopiston hienommista kohteista oli vanha ja restauroitu kirjasto. Kirjastossa ei olisi saanut kuvata, ja Nikonin hollille otettuani sain siitä seniori-ikäiseltä valvojalta huomautuksen. Sivulauseessa hän kuitenkin sanoi, että menen hetken päästä tuohon ulkopuolelle - käytä tilaisuus hyväksi.. ja niinhän sitä piti käyttää :)


Yliopiston ihmettelyn jälkeen ajattelimme vielä sivistää itseämme yhdellä asialla - nimittäin Asturian siiderillä (Esp. Citra). Aito siiderihän asiaan kuuluvasti kaadetaan lasiin ylhäältä oman pään yli, pidellen toisella kädellä lasia mahdollissimman alhaalla (siideri lentää pään päältä vyötärön alapuolella olevaan lasiin). No, siiderit meille kaadettiin, ja juuri oikeaan tapan. Hauskaa oli seurata, ettei tosiaan yhtään tipaa loiskunut yli..ihmeellisen taitavaa. Siinä jää moni suomen jönglööri kakkoseksi ;)!
- Kuvaa meillä ei tästä tempusta VIELÄ ole, mutta se on tulossa (se vaatii vaan muutaman siiderin lisää ;)

--------------------------------------------------

Seuraava operaatio voisi olla nukkumaan painuminen. Olisi hyvä levätä että huomenna jaksaa taas ajella. Huomenna määrämpäämme on Santander ja matkalla pyrimme käymään myös katsastamassa etelän yhden kuuluisimmista vuoristokohteista, Picos de Europan (linkki englanniksi). Matkaa tämän kierroksen myötä kertyy noin neljän - viiden ajotunnin verran, joten jos illalla väsy painaa emme ehkä saa kuvia julkia.. Palaamme astialle kuitenkin niin pian kuin mahdollista.


Terkut vielä kaikille. Onnittelut syntymäpäiväsankarille sekä opiskelemaan päässeelle pikkuveljelle!

Viimeinen reissu alkaapi huomenna!

Heippahei!

Nyt on tenttiin kovasti koitettu lueskella ja samalla pakkailla kamoja pohjoisen matkaa sekä samalla kotiinlähtöä varten. Postiin veimmekin yhden matkalaukun, joka lopulta saatiin säädettyä luvalliseene 30kiloon (alkup. oli yli 40....hyvin arvioitu). Tällaiselle paketille tuli tampereelle asti vietynä hinnaksi 95 euroa. (DHL vertailun vuoksi olisi maksanut 500e)


Koska kello on paljon, aamulla on aikainen herätys, tenttiin pitäisi jotain saada kirjoitettua..ja ajettavaakin vielä olisi emme nyt jaksa tarkempaa reittukuvausta kirjoitella. Jokatapauksessa alta löytyy summittainen kartta jossa reittipisteiksi on merkattu kaupungit.


View Larger Map

GPS:n laskeman reitin mukaan (tarkat osoitetiedot) matkalle tulee mittaa noin 1800km. KÄytännössä tähän voi laskea rapiat harhailua ja huviajelua päälle, joten päädymme jonnekkin 2000 - 2200 kilometrin paikkeille. Jos yöpymispaikkamme kiinnostavat, alla vielä niistä lista.

Oviedo (1 yö)
Santander (1 yö)
San Sebastian (2 yötä)
Zaragoza (1 yö)
Valencia (2 yötä)


Nyt täytyykin painua kiireen vilkkaa nukkumahan!


Kirjoittelemma tarinaa matkan varrelta, toivottavasti jaksatte seurata seikkailujanne vielä tämän viimeisen rutistuksen ajan :)!
- Lähtömme matkaan on siis huomenna heti tentin jälkeen, tarkoittaa klo 14 -->. Perillä Oviedossa olemme illan suussa, mutta ensimmäisen blogipäivityksen ajankohtaa on vaikea arvioida. Se ei ehkä ole huomenna, mutta mahd. pian kuitenkin yritämme palailla astialle!

Lauri ja Katja käymässä

Heips heti uudelleen!


Tässäpä kertomusta viimeviikosta.


Saimme tänne vieraaksemme Laurin sekä Katjan, suoraan Suomesta! Arvoisat vieraamme saapuivat maanantaina ja heti alkajaiseksi vietimme Madridilaista iltaa kotioloissa, Ville - vahvistuksen kera! (Terkut ESPOOSEEN!). Ilta kului viinin, drinkkien sekä kotitekoisten bocadillojen parissa. Tätä perinnettä pitänee viedä Suomeenkin, sillä bocadillot tekivät hyvin kauppansa :)!

Viikon aikana tapakssilla tuli käytyä useamman kerran. Baarissa käyminen jäi ikävä kyllä vain yhteen kunnolliseen kertaan, sillä isäntäväen matkavässymys vielä painoi.. Joka tapauksessa kertakin riitti jastkamaan väsymystä entisestään seuraavaan viikonloppuun asti :)!


Viikon aikana myös Madridin museot avautuivat meille isännillekkin paremmin. Kävimme vierailulla Madridin liikennemuseossa (rautatiemuseo) sekä tekniikkamuseossa. Näisssä meillä ei ollut mukana kameraa, mutta mieleen moni kuva silti painui. Tekniikka museo oli ihan hauska kokemus, sillä siellä pääsi testailemaan joitain luonnonilmiöitä itse. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan ollut niin monipuolinen kuin esimerkiksi Helsingin vastaava.

Rautatiemuseossa oli paljon vanhaa kalustoa, jota oli kiva katsella. Ikävä kyllä vain harvaan junanvaunuun pääsi sisälle, joka latisti tunnelmaa. Virkistävänä asiana museossa oli muutama toiminnassa oleva pienoisrautatie, joita oli ilo hetken katsella.


Viikon kohokohta sattui varmasti vierailuun Santiago Bernabeulla (suom. Sandiago Perunapelto ala Juhis). Areena oli kokonaisuudessaan valtava, ja se sisälti hienojen näkymien lisäksi paljon pokaaleja ja muistoesineitä, sekä kiinnostavana asiana vierailut lehdistö sekä suihkutiloihin. Ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon rahaa tähäänkin kokonaisuuteen on pistetty. Toisaalta..voidaan taas miettiä kuinka paljon vettä,leipää ja riisiä tälläkin rahalla olisi saatu kuskattua esimerkiksi Afrikkaan tuhansille kuoleville lapsille. (Sitten nämä lähes palvotut supersankarit lahjoittelevat rupusiaan avustusjärjestöille ja ovat sen jälkeen niin polleaa.) Mutta ei siinä, onhan urheilu sentään hienoa.(Samoin esimerkiksi pelaajien lämmitetyt vaihtopenkit). Alla jokatapauksessa otoksia tästä valtavasta ja hienosta kompleksista. (Kuvaamiseen olisi tarvinnut kunnon laajakulmaobjektin, eikä 18 millisellä meinannut saada oikein mitään aikaan. )





Lehdistöhuoneemme vierailu sattui sopivasti juuri meneillään olevan lehdistötilaisuuden aikaan. Alla video lehdistötilaisuudessa. Vuorossa ollut Larui niminen laitahyökkääjä kertoo pelin kulkua sulavasti espanjaksi.


Loppuviikosta kävimme vielä maistelemassa lisää tapaksia sekä katselemassa muia nähtävyyksiä. Lisää kuvia viikosta voi nähdä palvelimella. Kuvien vähyyden takia niitä ei ole erikseen nimetty. Osa kuvista on illanvietosta, osa perunapellolta sekä osa muista madridin nähtävyyksistä.

Kokonaisuudessaa viikko oli mukava ja kiitokset siitä lähtevätkin nyt Tampereelle sekä Espooseen. Nähdään taas Suomessa!

Vieraidemme lähdön jälkeen käpeksimme vielä Madridissa ja näimme mm. kuninkaallisen katedraalin. Kuvat tästä tulevat esille myöhemmin, jos tulevat. Katedraali ei sinänsä ollut mitenkään erikoinen eikä suuri. Siellä oli ehkä hiukan koristeellisempaa kuin katedraaleissa keskimäärin, sekä kuninkaallisille oli tietysti järjestetty erillisiä hilavitkuttimia.. Jokatapauksessa ei parasta mitä olemme täällä nähneet.


Tähän loppuun vielä YHDET SUURET ONNITTELU veljelleni Waldemarille, joka pääsi hienosti ylioppilaaksi ja suuntaa kulkunsa uusille teille! ONNEA VIELÄ KERRAN, NÄIN JULKISESTI!

-----

Aikamme Madridissa alkaa loppua. Jäljellä on enää 2 viikkoa ja siitäkin olemme viikon matkalla. Palailemme parin päivän kuluessa matkamme reittisuunnitelmalla. Tälläkertaa aiomme ottaa selville Oviedon, Santanderin, Bilbaon, San Sebastianin, Zaragosan sekä Valencian ihmeet. Palailemisiin!

Jerez (Viimeinkin)

Heippa.


Viime viikolla meillä oli vieraita suomesta, ja tämän takia blogikirjoitukset ovat jääneet hiukan tekemättä. Nyt kuitenkin ajattelimme korjata virrheen, ja kirjoituksia tulee pari kerralla.


Tämä kirjoitus kertoo reissustamme Jerexiin, virallisesti Jerez de la fronteraan. Jerez oli vierailumme viimeinen kohde, ja olimme siellä viimeisen yön. Saavuimme Jereziin myöhähköön aikaan lauantaina, emmekä jaksaneet lähteä enää minnekkään hortoilemaan, vaan päätimme herätä ajoissa ja tehdä vierailut tällöin. Iltasella löysimme hostellista vielä langattoman verkon, jolloin ilta sujui mukavasti Suomen euroviisutappiota kummastellessa.

Aamulla pakkasimme loput kamat laukkuihin ja suuntasimme kohti asemaa, aikomuksenamme jättää kamat sinne säilöön. Yllättäen täälläkin asema oli vielä vaiheessa, eikä bussiasemallakaan ollut tilaa - joten roudasimme laukkumme kilometrin takaisin hostellille. Voi juma että niska oli kipeänä!

Hostellilta kipaisimme keskustana aamupalalle. Queso y Lomo bocadillojen jälkeen lähimme katselemaan katedraalia. Mennessä kuljimme hauskan puiston läpi, josta väritön otos alla.

Ennen katedraalia osuimme vanhalle linnoitukselle, jonka sisällä alkoi selvästi tapahtua jotain. Sisällä järjestettiin virallist viinin maistajaiset, jonne oli kutsuttu vieraita ympäri Espanjaa. Yllättäen tavalliset pullijaiset eivät sinne tietenkään päässeet, mutta tapahtuman innostamina päätimme kuitenkin mennä maistelemaan viinejä kuuluisan Gonzales Byass valmistajan kellareille. Jos äskeinen nimi ei sinällään sano mitään, paikan päätuote Tio Pepe (Suom. Setä Pepe) on ehkä jotenkin tuttu?

Esittely kierros paikasssa maksoi 15€/henki, jos mukaan ei halunnut hintaansa nähden pieniä tapasannoksia. Sipsit kuuluivat tapaksettomaan hintaan, ja se sopi meille hyvin.

Kierros alkoi mukavasti 15min aikataulusta jäljessä, ja mukana meillä oli joukko jenkkityttöjä, sekä italialainen pariskunta, joka englanninkielen selostuksen ohessa sai henk.koht. selvitystä espanja-italia sekoituksella.

Kierroksella kävimme läpi aimoannoksen paikan viinikellareita. Meille havainnollistettiin kuinka viiniä kuljetetaan tynnyristä toiseen, ja kuinka sen vanhentumista ja kasvamista seurataan sen perusteella, missä tynnyrissä se on menoossa. Välillä viinejä sekoitellaan sekä sotketaan, ja pistetään takaisin tynnyreihin kehittymään.

Saimme myös haistella eri vaihessaa olevia tisleitä sekä näimme laitteiston jolla viiniä tislataan. Lisäksi meidät vietiin viinikellariin, jossa oli kuninkaallisten omat viinitynnyrit, sekä eri julkkisten omistuksella varustettuja nimmareita. Hauskimmat kirjoitukset toivottivatkin viinille, että näemme sitten kun olet valmis ;)!

Itse viinikellarin toimien lisäksi saimme aimoannokset tietoutta myös viinien historiasta, sään vaikutuksesta kyseisen viinien rypäleiden kasvamiseen, maaperän vaikutuksesta makuun.. Ylipäätänsä vastauksen sai kaikkeen mitä ko. viineistä halusi tietää. Noin yleispätevänä tietona tässä kerrottakoon, että alueella jossa näiden Sherry viinien rypäleet kasvata, puhaltaa kahden eri meren tuulet (atlantti ja välimeri), joka aiheuttaa mm. tietyn viinin rypäleiden suolaisen maun (merien suola lentää rypäleihin) -> myös viinissä maistuu pieni suolaisuus. Alla kuvia kierrokselta!



Yksi hauska yksityiskohta kierroksella oli hiiret! Vanhan perinteen mukaan hiirille annetaan tapaksia sekä viiniä kellarin lattialla. Tämän oli keksinyt joku x:nnen polven viiniviljeliä, ja vanhan suvun edellyttävällä tavalla kaikki x1+x2^3:nen polvenkin viininviljelynjatkajast ovat säilyttäneet tämänkin tyhmän tavan. Toiset aiemmin kierroksella olleet olivat kuulleet että sama juttu estää hiirien tunkeutumisen tynnyreihin kun näillä on helposti saatavilla viiniä ja ruokaa.. No, kysyessämme asiaa meille sanottiin että kyse on vaan perinteestä... No, oli asia miten oli, tämä detaili virkistää vierailijoita, ja antaa varmasti siten lisämainetta paikalle.... Liekkö sitten ollut x^y:nen polven keksimä turistinviehätysjuttu...


-----------------------

Kierroksen jälkeen kello näytti jo sen verran, että pitkään emme kaupunkia kerinneet tutkia. Kävimme vierailemassa vielä Jerezin katedraalissa, joka ei ollut sinällään erikoinen. Kirkko oli siltä eehkä enemmänkin sympaattinen, mutta meneillään oleva palvelus esti meitä tutustumasta siihen paremmin. Tässäkin paikassa oli helposti havaittavissa kärry, jota juhlallisuuksien aikaan on kanneltu selkä hiessä ja olkapäät veressä ympäri kaupunkia, kunnialla suvussa eteenpäin siirtyvän kantamispaikan oikeuttamana. Tällainen kantopaikan saaminen on erittäin arvostettua, ja se siirtyy siis isältä pojalle. Paikan saaja on siitä ylpeä, ja vaikka kantaminen tuottaa tustaa, homma hoidetaan hartiat suorana ja pää pystyssä!


Katedraalissa oleva palvelus herätti myös huomiomme. Täällä saarna on sitä kirjaimeellisesti, eikä pappi säästele äänenpainoissa tai volyymissa. Ehkäpä yksi syy paikallisten ihmisten kirkossa käymiseen on se, ettei sieltä uskalla jäädä poiskaan =).


Katedraalivierailun jälkeen hyppäsimme noin 20e/henki maksaneeseen päiväbussiin kohti Madridia. Noin 8 tunnin jällkeen olimme perillä Madridissa.. Metromatkan jälkeen olimme jälleen KOTONA ja kaksi päivää kestävä palautuminne reissusta alkoi!

Kokonaisen kokoelman julkaistuista kuvista voit taas loytaa palvelimelta!

Nytpä kirjoittamaan uutta kirjoitusta männä-viikosta!