Tansseissa, vaan ei lavalla...

Heipähei taas kaikki innokkaat bloggailijat! Kiitos taas että jaksoitte tulla tänne lukemaan juttujamme sankoin joukoin.

Tämä on siis kertomus tanssimisesta. Tanssimisen lisäksi mukaan saattaa ehkä eksyä taas hiukan punahehkuisen, osin aliarvostetunkin nautintoaineen arvosteluja. Kyseisestä aiheesta olemmekin jo onnistuneet blogiimme muutamaan keraan kirjoittamaan..eivätkä seuraukset olleet mitättömät... Bloggimme sai viimeisimmän kirjoituksen jälkeen osakseen vasinaisen kommenttiryöpyn, jota voi käydä tarkistelemassa edellisen kirjoituksen kommentit - osiosta.

Mutta nyt itse asiaan.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun päätimme T&N (Tutkimus ja N...) pitää illalliskutstut..itsellemme tietysti. Kutsujen järjestely aloitettiin jo kaksi viikkoa ennen H-hetkeä, kun ruoaksi aiottu Hirven paisti otettiin pakkasesta sulamahan. Kun ensimmäinen viikko silkkaa odottelua oli kulunut, oli aika viedä tämä herkullinen lihanpala seuraavalle kehitysasteelle. Mielikuvia työmäärästä, jota seuraava vaihe vaati, voi saada mielikuvan myöäs seuraavasta kuvasta:



Niin kuin kuvasta näkyy, laitoimme lihan marinaadiin. Marinaadi koostui tälllä kertaa kahdesta pullosta -ei niin upeaa punaviiniä, sekä erinäisistä rehuista. Rehujen funktio on se, että ne tuottaisivat marinaadiin aromeja, jotka tämän punaisen liemen välitykselle siirtyisivät lihapalaan. Kuvassa näkyvät valkosipulit kuorimme, ja upotimme ni osin jopa lihan sisälle antamaan lisää makua soppaan.

Kun liha sekä muut eineet oli saatu paistopussiin, pussi suureen kulhoon, ja vielä koko kulho toiseen muovikassiin, alkoi odottelun loppurutistus. Marinaadin tuli olla vielä viikko jääkaapissa, jotta viini kerkeäisi murentaa lihaa ja em. aromit siirtyä kasviksista lihaan...

------------------------------
Kului siis viikko
-----------------------------

Viikon jälkeen rakkaat ystävämme matkustivat Prisman kauppakeskukseen, jossa me olimme heitä vastassa. Ensitöiksemme keräsimme kopat täyteen vihreitä, punaisia sekä jopa valkeita luonnonantimia, jotka sitten kiikutimme kassan kautta ulos. Matkalla ovesta pihalle piipahdimme Herra T:n kanssa toisessa kaupassa, jota valtion viralliseksi akvaarioksikin kutsutaan ;). Jonot kyseiseen liikkeeseen olivat suomen (loistavan) ArvoisatYstävät-politiikan takia kohtuu pitkiä. Kyseisessä liikkeessä päätimme jonoista ja kiireistä huolimatta ottaa yhteyttä suoraan paikan esimieheen. Hän neuvoi meille pari pakkausta. jotka väriltään sopisivat tulevaan ruokaamme. (Alkuroaksihan olimme suunnitelleet rapukoktailin).

No, kun pakkausten kanssa odottelimme vielä hetkosen, niin homma alkoi olla paketissa. Herra T piristi vielä kassalle patistetun esimiehen päivää kysymällä, että lieneekö päivä ollut kiireinen.. Ystävälliseksi vastaukseksi tämä herrasmies antoi hyvin yksiselitteisen "Ihan normi perjantai" - lausahduksen. Rivien välistä ei mielestäni oli tulkittavissa mitään, sillä ainakin omassa puhelimessani lause mahtuu yhdelle riville. Vanhemmissa malleissa voi rivien väliin ehkä jädäkkin hieman informaatiota, ehkä jopa hieman sarkasmia...

No, kotiin pääsimme, ja sehän on pääasia. Kotona otimme ensimmäiseksi lihan pois Marinaadista ja aloimme laittaa sitä kuntoon uuni varten. Olimme suunnitelleet pitää lihaa vähintään 4 tuntia uunissa, sillä se takaisi Marinadin kanssa lihan täydellisen mureutumisen. Vuorossa siis lihan leikkuu:


Kuten kuvasta näkyy, on lihan saanut kauniin, jopa lilamaisen värityksen marinaadissa. TÄmän lisäksi takana näkyy ostokset, jotka suomen AutomaattistenYrittäjien kohteeksi joutuneesta yrityksestä saimme mukaamme.

Samalla kun valmistimme lihan valmiiksi uunia varten, valmistelivat tytöt meille mahtavaa jälkiruokaa. Jälkiruoka perustui vaniljajäätelöön, pipareihin sekä muutamaan hiukan salaisempaan komponenttiin. Pääruoankaan reseptiä emme halua suoranaisesti julkaista, joten jätetään yksityiskohdat tällläkertaa välistä. Ruokajuomaksi oli tarjolla Italialaistan erittäin kuivaa Proseccoa ala VALMARONE. Prosecco maistui alkujuomaksi sopivan kuivalta. Ruokahalu alkoi kieltämättä heräämään.

Kun ruoka oli uunissa ja jälkiruoka pakkasessa, aloittelimme alkupalan valmistamista. Alkupala oli hyvin raikas ja salaattimainen katkarapukoktail. Viiniksi oli tarjolla Chileläistä MONTES Pinot Noiria, vuodelta 2006. TÄmän illan Pinot Noirimme oli kieltämättä erittäin hyvä viini. Viini tuntui suussa hyvin ohuelle, mutta se ei ollut kuitenkaan litkua. Yhteys viimekertaiseen Pinottiin oli selvä, mutta tämä yksilö ei ollut aivan niin marjaisa. Hedelmäisiä aromeja löytyi kuitenkin senkin edestä. Rapujen, sekä kermaisen salaatin kanssa tämä viini jaksoi hyvin ryhdikkäästi puolustaa paikkaansa. Selvä ja sopusointuinenkin kokonaisuus.

Pääruoaksi hyvin haudutetun lihan kanssa saimme aurajuustoperunoita. Koska pataan oli lisättu lopussa tilkkanen kermaa, tarvitsi viinillä olla hiukan luonnetta. Pääruoan kanssa viinivaihtoehtoja olivat Espanjalainen Shiraz: Casale Del Gigilio sekä Chileläinen Cono Sur Reserva Cabernet Sauvignon. Ennen itse ruokaa nämä viinit oli aika helppo yksilöidä. Hiukan viileämmässä varttunut shiraz rypäle oli kevyehkö eikä lainkaan viipyvä. Voisi jopa sanoa että viini oloi helppo. Cabernet oli hiukan vahvempi ja selvästi tanniinisempi. Ilman ruokaa tämäkin oli hyvin siedettävä, myöhemmin jopa tuntuvasti marjainen, joka mahdopllistaisi tämän viini käyttämisen seurusteluun (jos seurue aidosti pitää punaviineistä).

No, kuten aina tapahtuu, ruoan astuessa peliin muuttui asetelma täysin. Koska ruoassamme oli paljon aromeita, sekä vahvasti esimerkiksi mustapippuria, toi se viineistämme esiin aivan uusia puolia. Shiraz viini vahvistui aivan selvästi, mutta ei kuitenkaan peittänyt ruokaa. Voi jopa sanoa, ettei tätä viiniä juodessaan tiennyt juovansa viiniä, viini sulautui niin hyvin ruoan makuun. Omasta mielestäni viini jopa jäi hiukan ruoan jalkoihin tietyissä tilanteissa, mutta näin ei kuitenkaan ihan täysin voida sanoa. Cabernet tulistui sekin ruoan myötä entisestään, ja selvästi jätti ruoan aromit alleen. Aivan liian vahva kyseisen ruoan kanssa. Ruokaviinisuosituksemme näistä vaihtoehdoista on siis Italialainen Shiraz.


Ruokapöytämme (kuvatekstiksi suunnittelimme: "Opintotuki ylös!!")



Kun ruoka oli syöty, oli ennen jälkiruokaa pakko "vajuutella". Tässä vaiheessa astuu mukaan TANSSIMINEN. Tanssiseuramme saunaillassa olimme aiemmin kokoilleet tanssipeliä. No, olimme koukussa heti ja sen seurauksena hankimme myös itsellemme matot ja pelin. Tänäkään iltana pelaamisesta ei meinannut tulla loppua... Naapuri, olit kyllä mielessämme, Anteeksi vain.


Loppuillasta vuorossa oli jälkiruoka sekä lisää erinäisiä pelejä. Ei voi sanoa muuta, kuin että hauskaa oli ja jalkoja pakottaa. ENsi kertaan taas. Auf Wiedersehen!