Jotain ihan muuta...

Tällä kertaa ajattelin poikeata blogin aiemmasta linjasta, sekä ehkäpä koko ajattelutavasta....


Toivottavasti tämä saa Sinutkin ajattelemaan.











Minut se sai. (Antti)

Tansseissa, vaan ei lavalla...

Heipähei taas kaikki innokkaat bloggailijat! Kiitos taas että jaksoitte tulla tänne lukemaan juttujamme sankoin joukoin.

Tämä on siis kertomus tanssimisesta. Tanssimisen lisäksi mukaan saattaa ehkä eksyä taas hiukan punahehkuisen, osin aliarvostetunkin nautintoaineen arvosteluja. Kyseisestä aiheesta olemmekin jo onnistuneet blogiimme muutamaan keraan kirjoittamaan..eivätkä seuraukset olleet mitättömät... Bloggimme sai viimeisimmän kirjoituksen jälkeen osakseen vasinaisen kommenttiryöpyn, jota voi käydä tarkistelemassa edellisen kirjoituksen kommentit - osiosta.

Mutta nyt itse asiaan.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun päätimme T&N (Tutkimus ja N...) pitää illalliskutstut..itsellemme tietysti. Kutsujen järjestely aloitettiin jo kaksi viikkoa ennen H-hetkeä, kun ruoaksi aiottu Hirven paisti otettiin pakkasesta sulamahan. Kun ensimmäinen viikko silkkaa odottelua oli kulunut, oli aika viedä tämä herkullinen lihanpala seuraavalle kehitysasteelle. Mielikuvia työmäärästä, jota seuraava vaihe vaati, voi saada mielikuvan myöäs seuraavasta kuvasta:



Niin kuin kuvasta näkyy, laitoimme lihan marinaadiin. Marinaadi koostui tälllä kertaa kahdesta pullosta -ei niin upeaa punaviiniä, sekä erinäisistä rehuista. Rehujen funktio on se, että ne tuottaisivat marinaadiin aromeja, jotka tämän punaisen liemen välitykselle siirtyisivät lihapalaan. Kuvassa näkyvät valkosipulit kuorimme, ja upotimme ni osin jopa lihan sisälle antamaan lisää makua soppaan.

Kun liha sekä muut eineet oli saatu paistopussiin, pussi suureen kulhoon, ja vielä koko kulho toiseen muovikassiin, alkoi odottelun loppurutistus. Marinaadin tuli olla vielä viikko jääkaapissa, jotta viini kerkeäisi murentaa lihaa ja em. aromit siirtyä kasviksista lihaan...

------------------------------
Kului siis viikko
-----------------------------

Viikon jälkeen rakkaat ystävämme matkustivat Prisman kauppakeskukseen, jossa me olimme heitä vastassa. Ensitöiksemme keräsimme kopat täyteen vihreitä, punaisia sekä jopa valkeita luonnonantimia, jotka sitten kiikutimme kassan kautta ulos. Matkalla ovesta pihalle piipahdimme Herra T:n kanssa toisessa kaupassa, jota valtion viralliseksi akvaarioksikin kutsutaan ;). Jonot kyseiseen liikkeeseen olivat suomen (loistavan) ArvoisatYstävät-politiikan takia kohtuu pitkiä. Kyseisessä liikkeessä päätimme jonoista ja kiireistä huolimatta ottaa yhteyttä suoraan paikan esimieheen. Hän neuvoi meille pari pakkausta. jotka väriltään sopisivat tulevaan ruokaamme. (Alkuroaksihan olimme suunnitelleet rapukoktailin).

No, kun pakkausten kanssa odottelimme vielä hetkosen, niin homma alkoi olla paketissa. Herra T piristi vielä kassalle patistetun esimiehen päivää kysymällä, että lieneekö päivä ollut kiireinen.. Ystävälliseksi vastaukseksi tämä herrasmies antoi hyvin yksiselitteisen "Ihan normi perjantai" - lausahduksen. Rivien välistä ei mielestäni oli tulkittavissa mitään, sillä ainakin omassa puhelimessani lause mahtuu yhdelle riville. Vanhemmissa malleissa voi rivien väliin ehkä jädäkkin hieman informaatiota, ehkä jopa hieman sarkasmia...

No, kotiin pääsimme, ja sehän on pääasia. Kotona otimme ensimmäiseksi lihan pois Marinaadista ja aloimme laittaa sitä kuntoon uuni varten. Olimme suunnitelleet pitää lihaa vähintään 4 tuntia uunissa, sillä se takaisi Marinadin kanssa lihan täydellisen mureutumisen. Vuorossa siis lihan leikkuu:


Kuten kuvasta näkyy, on lihan saanut kauniin, jopa lilamaisen värityksen marinaadissa. TÄmän lisäksi takana näkyy ostokset, jotka suomen AutomaattistenYrittäjien kohteeksi joutuneesta yrityksestä saimme mukaamme.

Samalla kun valmistimme lihan valmiiksi uunia varten, valmistelivat tytöt meille mahtavaa jälkiruokaa. Jälkiruoka perustui vaniljajäätelöön, pipareihin sekä muutamaan hiukan salaisempaan komponenttiin. Pääruoankaan reseptiä emme halua suoranaisesti julkaista, joten jätetään yksityiskohdat tällläkertaa välistä. Ruokajuomaksi oli tarjolla Italialaistan erittäin kuivaa Proseccoa ala VALMARONE. Prosecco maistui alkujuomaksi sopivan kuivalta. Ruokahalu alkoi kieltämättä heräämään.

Kun ruoka oli uunissa ja jälkiruoka pakkasessa, aloittelimme alkupalan valmistamista. Alkupala oli hyvin raikas ja salaattimainen katkarapukoktail. Viiniksi oli tarjolla Chileläistä MONTES Pinot Noiria, vuodelta 2006. TÄmän illan Pinot Noirimme oli kieltämättä erittäin hyvä viini. Viini tuntui suussa hyvin ohuelle, mutta se ei ollut kuitenkaan litkua. Yhteys viimekertaiseen Pinottiin oli selvä, mutta tämä yksilö ei ollut aivan niin marjaisa. Hedelmäisiä aromeja löytyi kuitenkin senkin edestä. Rapujen, sekä kermaisen salaatin kanssa tämä viini jaksoi hyvin ryhdikkäästi puolustaa paikkaansa. Selvä ja sopusointuinenkin kokonaisuus.

Pääruoaksi hyvin haudutetun lihan kanssa saimme aurajuustoperunoita. Koska pataan oli lisättu lopussa tilkkanen kermaa, tarvitsi viinillä olla hiukan luonnetta. Pääruoan kanssa viinivaihtoehtoja olivat Espanjalainen Shiraz: Casale Del Gigilio sekä Chileläinen Cono Sur Reserva Cabernet Sauvignon. Ennen itse ruokaa nämä viinit oli aika helppo yksilöidä. Hiukan viileämmässä varttunut shiraz rypäle oli kevyehkö eikä lainkaan viipyvä. Voisi jopa sanoa että viini oloi helppo. Cabernet oli hiukan vahvempi ja selvästi tanniinisempi. Ilman ruokaa tämäkin oli hyvin siedettävä, myöhemmin jopa tuntuvasti marjainen, joka mahdopllistaisi tämän viini käyttämisen seurusteluun (jos seurue aidosti pitää punaviineistä).

No, kuten aina tapahtuu, ruoan astuessa peliin muuttui asetelma täysin. Koska ruoassamme oli paljon aromeita, sekä vahvasti esimerkiksi mustapippuria, toi se viineistämme esiin aivan uusia puolia. Shiraz viini vahvistui aivan selvästi, mutta ei kuitenkaan peittänyt ruokaa. Voi jopa sanoa, ettei tätä viiniä juodessaan tiennyt juovansa viiniä, viini sulautui niin hyvin ruoan makuun. Omasta mielestäni viini jopa jäi hiukan ruoan jalkoihin tietyissä tilanteissa, mutta näin ei kuitenkaan ihan täysin voida sanoa. Cabernet tulistui sekin ruoan myötä entisestään, ja selvästi jätti ruoan aromit alleen. Aivan liian vahva kyseisen ruoan kanssa. Ruokaviinisuosituksemme näistä vaihtoehdoista on siis Italialainen Shiraz.


Ruokapöytämme (kuvatekstiksi suunnittelimme: "Opintotuki ylös!!")



Kun ruoka oli syöty, oli ennen jälkiruokaa pakko "vajuutella". Tässä vaiheessa astuu mukaan TANSSIMINEN. Tanssiseuramme saunaillassa olimme aiemmin kokoilleet tanssipeliä. No, olimme koukussa heti ja sen seurauksena hankimme myös itsellemme matot ja pelin. Tänäkään iltana pelaamisesta ei meinannut tulla loppua... Naapuri, olit kyllä mielessämme, Anteeksi vain.


Loppuillasta vuorossa oli jälkiruoka sekä lisää erinäisiä pelejä. Ei voi sanoa muuta, kuin että hauskaa oli ja jalkoja pakottaa. ENsi kertaan taas. Auf Wiedersehen!

Lisää viineistä

Eilinen ilta, se on Jännä, jännä, tosi JÄNNÄ miten se sitten menikään...

1. JOHDANTO
Vietimme iltaa rakkaiden ystäviemme T & N (nimet muutettu) kanssa. Tavoitteenamme oli käydä syömässä ravintolassa ja tulla sitten nauttimaan kolme hyvin erilaisesta viinistä tänne ristinarkun huudeille. Tehtäväksemme otimme selvittää, kuinka Shiraz, Merlot ja Pinot Noir rypäleet eroavat (mahdollisimman ideaalisessa tapauksessa) toisistaan. Aioimme löytää ratkaisun ongelmaamme sokkotestejä sekä muita tutkimusmenetelmiä käyttäen.

2. TEORIA
Yleisesti ajatellaan että rypäleissä on olemassa 3 tasoisia aromeja. 1. tason makuaromella tarkoitetaan makuja, jotka löytyvät sekä itse rypäleestä että siitä tehdystä viinistä. Näihin makuihin eivät siis vaikuta välttämättä niin suuresti esimerkksi maaperä tai tynnyrin materiaali.

Taustiedoiksi etsimme vielä hieman lisää informaatiota viineistä, joka käytännön kokeilujen kautta muuttui illan aikana meidän yhteiseksi tietämykseksi. Saimme selville, että viinissä olevat niin sanotut toisen tason aromit tarkoittavat viinin käymisen aikana syntyviä aromeita. Näitä aromeita voivat olla kukat, lehdet, heinät. Viiniammattilaiset nimittävät näitä toisen tason aromeita ilmeisesti "bouquetiksi".

Kolmannen tason aromit viinissä syntyvät viinin säilönnässä tynnyrissä sekä pulloissa. Nämä aromit ovat tyypillisiä viinin kasvualustalle eli maaperälle. Tällaisia aromeja voivat olla esimerkiksi jopa lanta ja talli, tai multa. (Interesting, very)

Kun viinissä on sitten näitä kolmen tason aromeja tarpeeksi, voidaan sanoa että viinissä on loistava Bouquet. Tällöin viinistä siis tulvii makuja ja tuoksuja, jotka tunkeutuvat sisimpään ja saavat nauttijan kolmanteen tai.... (niinpä niin)


3. Kokeellinen menettely

Meillä oli siis kolmea viiniä, Talus Collectio (Pinot Noir), Casillero del Diablo (Shiraz), Montgras Reserva(Merlot). Järjestimme kokeen niin, että jokainen maistelija sai kolme lasia, kussakin yhtä (eri) viiniä. Viinit järjesteltiin siten, että ensin maisteltavaksi tuli kevyin (pinot noir), seuraavaksi semitumma Merlot ja lopuksi pippurinen Shiraz. Näitä viinejä sitten ensin nuuhkittiin tunnin verran (kyseisessä järjestyksessä, sekä sen jälkeen sekaisin), pyöriteltiin laseissa (vähintään toinen tunti ;), sekä lopussa päästiin maistelemaankin.

Tulos oli aika odotettu. Pinot noir oli erittäin kevyt. Se oli hieman hapokas, erittäin marjainen. Pystyimme aistimaan siitä helposti ainakin kirsikan aromeja. Seurueemme naisedustajien mieleen oli erityisesti viinin lähes karkkimainen makeus, joka runsaan hedelmäisyyden kanssa tekis viinistä todella helpon ja lähes mehumaisen. Nämä ominaisuudet tulivat esille jo tuoksuttelussa, sekä entisestään kun viiniä pääsi maistelemaan.

Merlot oli seurueemme miesosuuden mieleen. Hajustellessa viinejä, merlot erottui selvästi voimakkaampana kuin pinot. Suurempi eri tuli esille varmasti maistellessa. Merlot oli tietysti paljon tummempi, jopa hieman mustaherukkainen. Suurimpana aistimuksena siitä tuli mieleen kuitenkin pehmeys. Suussa viini tuntui erittäin painavalle, jopa pureksittavalle. Purskuteltaessa viinistä irtosi selvästi tuhti määrä happoja, jotka olivat hyvin selvästi aistittavissa kielellä. Jos Merlota ei purskutellu, vaan antoi sen valua hitaasti pitkin kieltä kohti kurkkua, sai osakseen aivan mielettömän, savuisan jälkimaun. Tämä aromi oli ehkä antoisin yksittäinen aromi, jonka viineiltä saimme. Ikäväksemme tämä aromi kuitenkin hiukan jäi vahvempien aromien varjoon viinin saadessa ilmaa. Erittäin mielenkiintoista oli siis Merlotin maun muuttuminen illan aikana..

On hyvin yleistä, että viinin maku muuttuu, kun se saa ilmaa. Tätä voidaan edesauttaa dekantoimalla viini. Koska opiskelijoilla ei ole varaa kristalleihin, niin käytimme dekantoimiseen kotikonsteja. Kaadoimme kaikki viinit ennen juomista muovikannuun ja sieltä takaisin pulloon. Näin viini sai heti hyvän määrän ilmaa. Tästäkin huolimatta, kun viinit olivat seisoneet lasilla, niiden maku muuttui edelleen. Merlotin pehmeys sekä paksuus hiukan hävisi. Maku ikäänkuin voimistui. tämä johtui mahdollisesti siitä, että viinistä alkoi vain yksinkertaisesti irrota enemmän aromeita sen saadessa ilmaa.

Lopulta pääsimme siirtymään myös Shiraz viiniin. Jo tuoksusta kävi ilmi että tässä viinissä olisi varmasti kaikkea, ja PALJON. Shiraz rypälettä kuvaillaan yleisesti vahvaksi, täyteläiseksi, mausteiseksi, jopa pippuriseksi. Sitä se todellakin olikin. Tämän hurja mausteisuus tuli esille parhaiten heti lasiin kaatamisen jälkeen, kun viini ei ollut ilmaantunut. Mitä pidempään viini kerkesi olla lasissa, sitä selvemmin siitä sai irti myös muun erittäin voimakkaan vaikutelman, hillon. Kuten shiraz - viinit joskus, myös tämäkin paljasti itsestään toisen puolen, pienen makeuden ja marjaisuuden. Ilmaantumisen jälkeen siitä oli aistittavissa hurjan tummaa ja syvää hillomaisuutta, jopa hitusen makeutta. Hillomaisuus oli todellakin mustanpuhuvaa. Mieleen tulivat lähinnä karhunvatukka tai mustaherukka ja nekin erittäin voimallisina.

Mikä oli taasen hyvin JÄNNÄÄ, niin maistella edellisiä viinejä tämän hurjan shirazin jälkeen. Pinot noir tuntui miehisestä näkökulmasta hyvin lattealta. Siitä ei oikein saanut mitään irti. Naisellisen (ja hiukan myöhemmin miehellisen) näkökulman mukaan Pinot loisti kuitenkin makeudellaan. Vaikka Shiraz viini oli myös marjaisen hillomainen, oli Pinot Noir makeudellaan ja pirteydellään niin kevyt, että se erottui myös positiivisessa mielessä Shirazin jälkeenkin.

Merlot Shirazin jälkeen nautittuna oli entistä pyöreämpi, eikä enää yhtään niin tumma kuin aiemmin luulimme. Shirazin lähes mustuus oli vienyt Merlolta tummuuden (verrattaen) ja huomasimme että se todellakin oli vain semitumma, mutta sitäkin painavampi ja pureksittavampi.



Viinien vertailujen jälkeen järjestimme sokkotestit. Vuoroin kauniimmat ja vähimmät kauniimmat osapuolet joutuivat pipopäässä piinapenkkiin. Eteen tuotiin vuoroin 5 lasia viiniä, ja tavoitteena oli saada paperille viinien oikea järjestys. Näisväen viekkauden (siis makuaistilla ei oikeesti mitää tekemistä) takia naiset pärjäsivät testissä paremmin.... taas meitä miehiä vietiin..

Tulokset:
Kilpailija yksi (mies): 3 / 5 viiniä oikein
Kilpailija kaksi(mies): 3 / 5 viiniä oikein
Kilpailija kolme(nainen): 4 / 5 viiniä oikein
Kilpailija neljä(nainen): 5 / 5 viiniä oikein


No mutta, tulos oli verrattaen aika hyvä. Tuo sokkomaistelu se on aika vaativaa. Kokeilkoon ken uskaltaa.


4. Johtopäätökset

Ilta sujuin oikein mallikkaasti. Opimme viineistä paljon. Meillä oli myös erittäin hauskaa. Osa hauskuudetsa tosin kuuluu ravintolalle jossa vierailimme.. No, saimme pienistä kömmähdyksistä asianmukaisen kohtelun ja ainakin hauskuutta riitti koko illaksi... Ilta (tai) aamu venyi loppujen lopuksi hyvinkin pitkäksi. Käteen jäi hyviä muistoja sekä ainakin erittäin paljon lisää tietämystä viineistä.

Tulevaisuuden varalle suunnittelimme paljon lisää viinien opiskelua ja tutkiskelua. Viinit ovat erittäin mielenkiintoinen harrastus... Suosittelemme lämpimästi!

Kiitos mukana olleille, ja eikun ensi kertaan =)!

Eteläafrikkalainen Shiraz

- Semitumma, valoa ei näytä tulevan läpi, mutta ei kuitenkaan tummanpuhuva..
- Alkoholipitoisuus kohtalaisen suuri, lasin seinämille jää selvä viinikerros joka lähtee valumaan
- Tuoksu on hedelmäinen ja siitä on selvästi aistittavissa tervan ja jopa savun aromeja
- Maku on mielestäni lähempänä puolitäyteläistä, ja siitä on erotettavissa selvästi samoja tervan, ehkä jopa rikin aromeja.

Niin...

Yksi tarpeeksi työntäyteinen viikko taas ohi. Viikkoon mahtui töitä, koulua ja taas koulua. Perjantai-ilta olisi todella mukava rahoittaa ja vain olla. - So be it. No, Espanjaa jos kuitenkin lukisi... Sitä voi hyvillä mielin tehdä myös viinilasi kourassa..
--> Niinpä suunta kohti ainoaa toimivaa suomen valtion omistamaa yritystä, Alkoa. Olen harrastanut viinejä ehkä vuoden.. Tänä aikana Alkon henkilökunta on poikkeuksetta ollut aivan loistava apu viinin valitsemisessa. (maksettu mainos)

Tälläkertaa pyysimme saada viinin, joka sopisi seurusteluun, sisältäisi hiukan tanniineja ja voisi olla tyypiltään shiraz tai vastaava. Ensimmäinen ehdotus olisi ollu Hesarin viimeviikon viini, Vahva ja Voimakas, Austraalialainen syrah. Ilman ruokaa tämä valinta tuntui hiukan vahvalle ja seuraavaksi ehdotukseksi tuli meille aivan uusi ulottuvuus Etelä-AFRIKKALAISET viinit. Tarjous johon oli pakko tarttua.

Etelä-Afrikkalaisia viinejä (shiraz) sävyttää yleensä savuiset ja tervaiset aromit.. Juurikin ne samat mitä viinistämme on aistittavissa... Suosittelemme.

Eipä sitten muuta.

Kesä ohi, elämä jatkuu...

Heipat taas!

Kesä alkaa olla ohi, kuten esimerkiksi lämpömittaristkain huomaa. Kun kesää ajattelee taaksepäin, ei sitä kyllä millään haluaisi uskoa. Kesä meni lähinnä töitä tehdessä, eikä Helsingin kaupunkiakaan päässyt tutkimaan aivan niin intensiivisesti kuin olisi halunnut.

Kesän parhaita puolia olivat varmasti erilaiset matkustelut, joita onneksi riitti kohtalaisesti. Kävimme siis mm. Liperissä ja ylöjärvellä mökillä pariin kertaan, Ahvenanmaalla sekä Porvoossa. Kuvia näistä retkistä on saatavilla myöhemmin nyt jo toimivilla kotisivuilla.

Helsingin kesässä eniten mieleemme jäi ehkä Meilahden sairaalan takana olevat kalliot, jotka tarjosivat hienoja maisemia grillailun ja lenkkeilyn aikana. Lenkkeilyn suhteen asuntomme sattuikin olemaan todella loistavalla paikalla. Pääsimme helposti juoksemaan niin seurasaaren merellisiin maisemiin, kuin myös keskuspuiston loppumattomiin metsiin.




Nyt kesän jälkeen vuorossa on taas koulua. Antilla jatkuu koulun ohella myös työt, joka luonnollisesti tuo lisää esimerkiksi matkustelua aina niin ihanilla valtion(!) rautateillä. Koulun määrä näyttää taas tänäkin syksynä olevan aika mukava, joten tekemistä ei tarvitse ainakaan keksiä lisää. Koulun ja töiden ohella aikomuksenamme on myös harrastaa paljon liikuntaa. Lenkkeilyn ja kuntosalin lisäksi valmennamme myös omaa lavalattarit -tanssiporukkaa ja yritämme itsekin päästä harjoittelemaan tanssimista.

Näissä merkeissä katselemme ensi kevääseen.... (enää 5kk.........)

Palaillaan.

KUVAT

Kuulumisia kesähelteistä =)

Heippa ja terveisiä kaikille!


Ajattelimme kirjoitella vähän blogiterveisiä näin kesäisen aherruksen keskeltä! Tämä kesähän nyt sattui menemään niin, että saimme molemmat kesätyöpaikan Helsingin läheltä, Antti Espoosta ja Ansku Porvoon puolelta. Asunnon saimme työpaikkojemme sijainnin kannalta aika hyvältä paikalta, Takatöölöstä. Olemme tykkänneet alueesta kohtalaisen paljon, ainakin lenkkimaastot ovat loistavat. Juoksemaan pääsee loppumattomaan keskuspuistoon, seurasaareen tai vaikak Heitsun rannoille.

Työviikkojen aikana aika on menny enimmäkseen töissä ja työmatkoissa sekä lenkeillä. Toisinaan olemme kerinneet myös käymään jopa hiukan kaupungilla ostostelemassa ja kahvittelemassa, joissa ansiokkaasti meille seuraa on pitänyt Joonas (terkut!).

Viikonloput eivät ole olleet yhtään sen rauhallisempia; sillä matkustelua on tullut hiukan harrastettua. Olemme olleet muutaman viikonlopun Tampereella sekä Viinijärvellä, sekä peräti yhden Helsingissä. Helsinkiviikonloppuna keskityimme grillaamaan hienoissa merimaisemissa sekä tutustuimme Helsingin ravintolatarjontaan (tässä tapauksessa kyse ruokaravintoloista ;). Tampereella aika on mennyt lähinnä ylöjärven mökkimaisemissa, joissa myös Juhannus tuli vietettyä perheen hyvässä seurassa (terveiset myös sinne!). Mukavaa siis oli, ruoka oli hyvää ja sitä oli ennenkaikkea riittävästi. No, ruokaa ei ollut juurikaan vähempää myöskään Viinijärvellä, jossa nyt viimeviikonloppuna käväisimme. Reissu sujui (sananmukaisesti) kuin siivillä, ja kokemus oli oikein kiva. Paikanpäällä tuli grillailtua, suunniteltua tulemaa (surffausta, mm. finnair, sas, lufthansa, hotelclub yms) sekä muuta mukavaa. Päätimmekin ottaa reissun uusiksi jossain vaiheessa elokuuta... :). Terveiset myös Viinijärven porukoille :)!

Tulevana viikonloppun aiommekin sitten keskittyä juhlimaan ihan Helsingin kotikaupungissa (Olemmehan Helsinkiläisiä!). Aikeemme on käydä tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin sekä myös lisää ostosmahdollisuuksiin. Sunnuntai-iltana juhlinta jatkuu edelleen suvun avustuksella (sitä odottaessa).

Tulevaisuutta sunniteltaessa on tullut siis esiin mm. viikonlopppureissuja ahvenanmaalle, tampereelle, porvooseen ja viinijärvelle. Niistä reissuista kuitenkin lisää myöhemmin. Kuvia koko kesästä mahdollisesti saatavilla syssymmällä, kunhan koneet on saatu taas toimintaan :)!


Ei muutta kun oikein hauskaa ja antoisaa kesää täsäkin eteen päin!

Kämpän hakua kesää odotellessa.

Kesä lähenee ja koska molemmat saimme tytö Helsingistä, on viime päivät tenttien ohella mennyt kämppiä katsellessa. Vaihtoehtoja on ollut muutama, ja lopullinen päätös tapahtuu kohtalaisen pian.

Kesän kotisivujutuista sen verran, että palvelin tulee olemaan kesän pois käytöstä. Syynä on se, että saan Soneran netin kolmeksi kuukaudeksi katkolle, sekä se että teen (antti) palvelimeen täydellisen s/w remontin, käyttiksestä lähtien. Toivottavasti palvelin palvelee jälleen syksyllä...


Palvelimen myötä myös kotisivujen toiminta saattaa lakata.. Voi olla että siirtelen ne jonnekkin toiseen paikkaan kesäksi.. Jos näin on, niin kukaan ei huomaa juurikaan mitään eroa entiseen...

Tämä blogi kuitenkin jokatapauksessa säilyy :)

Wappu

JEpjep. Teekkariwappu oli ja meni...


Ennen vappua kävimme katsastamassa Porvoon ja Helsingin maisemat. Porvoossa viihdyimme Antin kummitytön synttäreillä ja sen jälkeen suunnostimme vielä Kaupunkilaisserkun luo Helsinkiin, tai tarkemmin Kirkkikselle grillaamaan. Reissu oli ihan hauska, Porvoon maisemat olivat oikein mukavia.. Samoin WlanPupu kirkkiksellä :D

La - Su yöstä ei sitten sen enempää :D. Asianomaiset ehkä muistavat.

Sunnuntaina kävimme vielä Helsingin keskustan tuntumassa Jukan luona syömässä ja viettämässä syndejä...
KUVAT


Palattuamme Trelle, vuorossa oli wappu. Se meni oikeastaan aika rauhassa. Käväisimme kaupungilla Timpan ja Niinun kanssa. Alkuillasta katsastelimme touhua kaupungilla, ja kun lakit oli saatu päähän, painuimme Caparehen.. Noo. Menihän se:)

Illan päätteeksi vielä kävelimme kotiin, joka oli oikein virkistävä kokemus :).

KUVAT

ps. Vielä sellainen lisäys että työt on nyt sitten Helsingin suunnalta saatu, ja vuorossa kova kämpän etsiminen... =)

Kesätöiden etsiskelyä ja muuta mukavaa...

Terveppäterve kaikille..


Viime päivinä ei ole kyllä tapahtunut mitään kauhean eksoottista mistä voisi hirveitä tarinoita kertoilla. Grilliä tuli testattua toisenkin kerran ja hyvinhän se toimi edelleen. Kouluhommia on tullu taas yllättäen tehtyä paljon. Viimeyönä teimme pariakin eri koulujuttua kolmeen asti.. Sit rupes niin sanotusti silmät luppasemaan..

Kesätyöt ovat ehkä viikon aihe. Ehkä kahdenkin. Kohtahan alkaa olla se aika kun niistä kuuluu, jos kuuluu. Meillä on käynyt kyllä siinä mielessä hyvä tsägä, että on kuulunut. Paikasta ei ole vielä ihan täyttä varmuutta, ainakaan Antin kohdalla... Mutta voi olla että etelään käy tie. Saa nähdä. Siitä enemmän myöhemmin..

Perjantaina saimme yllätysvieraita Helsingin suunnalta, ja sen innoittamana kävimme syömässä jenkki-tyylisessä hampparilafkassa ja sitten painuimme leffaan. Leffasta sattui tulemaan Bean lomailee. Oli silleen ihan ok ajanvietettä.. Ei nyt ehkä ihan täysin meidän mieleen...

Tänään oli kerrankin yhden wappuun liittyvät tapahtumat mihin päätimme osallistua. Toisin kuin viimevuonna, tänävuonna tuon juhlimisen kanssa on ollut aika hiljaista. Keskittyminen on suuntautunut kouluuun. Monen mielestä me ollaan varmaan tosi tylsiä...mutta toisaalta.. Tuloksiakin syntyy!

Niin siis, tänään oltiin picnicillä keskustassa..kosken rannassa. Mukana oli koulukaverimme Taru. Kaiken lisäksi sattui hyvä ilma, ja pihvitkin maistuivat kertakäyttögrillistä huolimatta oikein hyvälle. Itseasiassa koko kertsigrilli oli yllättävän hyvä.. Sen sammuminenkin kesti pitkää, ja se hoidettiin lopulta punaviinillä.... Niin. Tuontipunkku jonka otimme rannalle mukaan oli alkanut käymään.. Vähemmän miellyttävä viinikokemus..

Ensi viikolla meillä on suunnitelmissa kotimaan matkailua. Näillä näkymin suuntaamme torstaina iltapäivällä porvooseen jossa vietämme kummityttö-Hannan syntymäpäiviä juhlien pari päivää. Viikonloppuna suuntaamme Helsingin vierailijoidoiden luo vastavierailulle, ja vietämme siellä loppuviikonlopun.. Hyvällä tuurilla sekaan voisi vaikka mahduttaa asunnon katsomista tai kesätyöhaastattelun ;)

...eipä muuta kun ensi kertaan...

KUVAT

Grillikausi avautuu...

Hmmm... Näin nopeasti ajateltuna opiskelijakerrostaloasunto + huhtikuunpuoliväli -> grillikauden avajaiset ei kuulosta ehkä ihan loogiselta.. EIkä se sitä varmasti olekkaan.. Mutta kysymyshän ei olekkaan average opiskelijakämpästä (tyyliin kaikilla autot pihassa, joillain Jaguarejakin, jengi grillailee päivittäin partsilla ja monilla on penskat..) eikä kevätkään ole ollut mikää average..


Tarinahan meni niin, että eilen katseltiin ihan vitsillä Gigantin mainoslehteä, jossa oli erilaisia grillejä myynnissä.. Samalla katsoimma Applen Shufflen olevan tarjouksessa. Ansku päätti haluta itselleen sellaisen syndelahjaksi, joten tänään loistavien enkun tuntien jälkeen suuntasimme kohti Giganttia.

Gigantista tarttui mukaamme tuon soittimen lisäksi pöytägrilli.. Taloyhtiössämme grillaaminen on sallittua ja grilli kahden vuoden takuulla oli sen verran edullinen, että sitä ei voinut olla ostamatta...

Matkalla pistäydyimme vielä Lidliin (lähikauppamme, ikävä kyllä) hakemaan jotain grillattavaa. Koska kyseinen saksalaispulju ei tarjonnut mitään grillitassuja, mukaame tarttui paketillinen jotain B-luokan makkaraa sekä pussillinen peruna-sipuli sekoitusta.

Illalla lenkin jälkeen pistimme grillin tulille, ja liekö syy ollut nälkäisyytemme vai grillin hyvyys, mutta grillatut peruna-sipulinyytit sekä makkarat maistuivat oikein hyville!

Näihin tunnelmiin, tuoksuihin, makuihin, lämpöön sekä aurinkoon....

Anskun Synttärit..

Matkan jälkeen elämä on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin.. Matkaväsymystä tuollaisenkin aikaerottoman matkan jälkeen oli muutama päivä, ja etenkin lenkeillä sen huomas. Nyt siitä on päästy ja viikonloppu on sujunut ihan rauhallisissa tunnelmissa.. Pejantai meni vielä koulussa ja lauantaina tiemme erosivat päivän ajaksi. Ansku meni porukoiden kanssa "maalle" eli mökille ja Antti jäi kotio koodaamaan ohjelmoinnin harkkatyötä. Päivän jälkeen rentouduimme leffan ja tortillojen merkeissä kotisohvalla.


Sunnuntaina söimme aamupalan ja lähdimme ennen ruokaa lenkille. Tavallisten tallustelujen sijaan lenkkimme suuntautui tälläkertaa läheiselle nähtävyydelle, Mannerheimin kalliolle ja patsaille. Mannerheim seisoi kyseisellä kukkulalla johtamassa valkoisten Tampereen valtausta vuonna 1918. Tässä siis historiakatsaus tälle päivälle :)

Lenkin jälkeen Antti valmisti Anskun syndejen kunniaksi vähän parempaa ruokaa. Söimme nauden sisäfileetä, lohkoperunoita sekä salaaattia. Juotavaksi tietysti erinomaista tuliaisviiniä. Syrah rypäleistä oli taaskin saatu tehtyä onnistunut viini.

Ruoan jälkeen kaverimme Ville tuli kahville, ja synttäreiden kunniaksi otimme jäätelökakkua sekä erittäin hyvää Asti Gancia kuohuviiniä. Suosittelen sitä ehdottomasti kaikille!

Eipä muuta tälläkertaa..


KUVAT

YHTEENVETOA ROOMASTA

Rooma on mielestämme erittäin mukava kaupunki! Italialainen (perinne)ruoka on hyvää, ja viinitarjonta on hinta-laatusuhteeltaan erinomaista. Shoppailumahdollisuuksia on moneen eri makuun, aina huippumuodista pirattipradaan..

Nähtävyyksiä Roomassa on aivan hulluna, eikä niitä kaikkia viikon lomalla pysty käymään läpi. Nähtävyyksien hienouden voi tajuta vain käymällä niissä itse, jos silloinkaan. Ainakaan meidän tajuntamme ei riittänyt vaikka ne itse näkikin...


Päällimmäisenä mieleen jäi Vatikaani sekä ns. Coloseum, sekä suuret rauniot ympäri kaupunkia.

Jos haluat lukea matkastamme tarkemmin, aloita ensimmäisestä matkapäivästä, alhaalta päin.


SUOSITTELEMME ROOMAA KAIKILLE KAUPUNKILOMASTA JA HISTORIASTA KIINNOSTUNEILLE!!!


KAIKKI MATKAN KUVAT

7. matkapäivä, tiistai 10.4.2007

Edellisenä iltana tajusimme, ettemme olleet mitenkään voineet nähdä kaikkea vatikaanista. Itse Vatikaanin kaupunkiin voi päästä arkisin vain kahden tunnin ajaksi, mutta tuttumme olivat puhuneet vatikaanin museosta, jossa viereähtää päivä. Tulimme siihen tulokseen, että museo jossa kävimme, oli Pietarin kirkon museo, ja Vatikaanin museo on asia erikseen. TArkistimme asian kirjasta, ja näinhän asia oli.

Aamulla ajattelimme olevamme aikaiseen liikkellä kun heräsimme ennen kuutta, ja lähdimme liikkelle puolen kahdeksen jälkeen. Olimme museon jonossa noin kasilta....mutta totesimme olevamme auttamattomasti myöhässä. Jonomerkkejä oli varattu noin kilometrin matkalle taaksemme, ja edessä oli jonoa vielä puoli kilometriä.. No onneksi edes tässä vaiheessa. Kävimme kahdestaan tsekkaamassa jonon kärjen, ja tulimme siihen tulokseen, että koska tämä oli jo lähtöpäivä, ei meillä olisi aikaa jonottaa. Aiemmin meitä oli houkuteltu ohjatulle kierrokselle, (30e + sisäänpääsy) mutta koska mitään ryhmäalennusta ei saatu, kieltäydyimme kauniisti. Tiedusteluretkeltä palatessamme sama nainen kuitenkin tuli meitä vastaan, ja sanoi että pystyy järjestämään yhden hengen ilmaiseksi ko. kierrokselle. Palasimme vanhempien luo, ja kaupat tuli. Lisäksi opiskelijat saivat hyvän alennuksen. Oppaamme oli nuorehko, kaunis naisihminen, joka puhui ok englantia, joskin selvästi (jopa jossain sanoissa häiritsevästi, [kris]) murtaen. Tyttönen oli lähtöisin Kuubasta, ja asunut Madridissa sekä nyt Vatikaanissa. Mainittakoon että Vatikaanin asukkaaksi ei ole helppo päästä. Vatikaanissahan ihmisiä ei ole kovin paljon, ja niillä kaikilla on jokin merkittävä asema. Asukkaat ovat kardinaaleja, paaveja (:P) jne.. Vatikaanissa asuvathan eivät maksa veroja, heillä on ilmaiset peruspalvelut jne. Kuulemamme mukaan he ovat kuitenkin vain keskiluokkaa.. Vatikaanin asukkaat valitsee Vatikaanin oma "hallitus" vain hyvällä syyllä. Yksi vaadittava syy on harras katolilaisuus.

Kun lopulta pääsimme museoon, saimme itsekkin todeta että se oli todellakin VALTAVA. Patsaita, taideteoksia, maalauksia, karttoja, huomio jne jne jne sisältävät käytävät olivat satoja metrejä pitkiä, ja jokaiseen esineeseen tai patsaaseen liittyi tarina. Seinät olivat täynä toinen toistaa hienompia maalauksia. Tässä voimme mainita esimerkiksi yhden käytävän, jonka kattoa väkisinkin luuli moniulotteiseksi, vaikka se oli vain maalattu. Käsittämätöntä oli se. (kuvia, paljon kuvia)

Opastetun kierroksen jälkeen pääsimme Sikstuksen kappeliin. Jo ennen kierrosta olimme saaneet oppitunnin yhdestä Kristinuskoon liittyvästä kuuluisimmasta maalauksesta, "The Last Judgement":sta. Sitä nyt on turha edes sanoin yrittää kuvata. Ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea maalausten taakse käytkeytyy, ja miten eri aikojen maalaukset liittyvät toisiinsa. Ei voi kun sanoa että Michelangelo oli kova jätkä. Samoin Rafaeli.. Vaikka vähän katkeria toisilleen olivatkin. Prassailuksi voidaan esimerkiksi kertoa, että viimeisessä tuomiossa oikeassa alakulmassa tyhmältä näyttävä häjy on senaikaisen Paavin Master of Ceremony, joka arvosteli Mikeä maalauksen jokaisesta yksityiskohdasta. Kostoksi Mike päätti maalata tyypin alakulmaan todella tyhmän näköiseksi. Tässävaiheessahan Paavin valta oli todellisesti romahtanut, ja kaikki suuret taiteilijat (Mikeä lukuunottamatta) muuttaneet Espanjaan. Tästä syystä Mike maalasi itsensä mustaksi möykyksi maalauksen keskelle. Todella surkea näky.. Ohessa kuvia )

Vatikaanin museon jälkeen kiirehdimme kämpille suorittaman pakkauksen loppuun. 17 viinipullon ja uusien vaatteiden lisäki mukaan piti mahduttaa vanhatkin kamat. Suurin ongelma oli pullojen suojaaminen, sekä siitä kertynyt paino. Pullojen suojaamisesta meillä onneksi oli aiempaakin kokemusta, ja se onnistui hyvin. Pakkaamisen jälkeen käväisimme vielä jädellä ja sitten taksilla matkaan. (kuvia)

Taksimatka tarjosi vielä yhden elämyksen. Tiellä oli noin 80km/h rajoitus, mutta päästelimme välin kevyesti 150-160 kmph. Kaveri vielä kysyi ennen matkaa että onko kiire, ja totesimme ettei todellakaan. Millaistahan kyyti olisi ollu jos OLISI ollut kiire. Muutenkin tuo liikenne oli Italiassa sekavaa. Mopot ja skootterit ohittelevat keskellä kaupunkia molemmin puolin katua, ja liikennevaloissa on sääntö, että mopot tulevat autojen väleistä aina kärkeen. Risteyksissä ja liikenneympyröissä ajolinjat ovat juyuuri kuin tuntuu hyvälle, ja se väistää kenne hermo pettää ekana.

Matkalla lentokentälle 6 auton jonon kahdella kaistalla ohitti eräskin fordi, joka 160kmph vauhdissa kuudella kaistanvaihdolla pölähti ohi. Ihan nätisti.

No, matkasta selvittiin ja lähtöselvityksessä menimme Pekan ansiosta silverkortin linjalle. Laukkumme painoivat yhteensä päälle 110kg + käsiveskat. Meidän osuus oli tuosta noin 54 kg. Ylipainoa oli reilusti, mutta maksamaan emme joutuneet :)!

Ulkomaanalueella käytimme aikamme shoppaillen. Ansku sai hajuvetensä, ja antti brandya. Vieraita varten hankittiin myös hiukan suklaalikööriä ja suklaata.
Loppuajaksi menimme VIP loungeen, jonne saa tuoda perheen mukana. Odottelimme konetta juoden siis ilmaista viiniä, kahvia, limua ja keksejä.

Lento Helsinkiin sujui hyvin, ja taas lentosafkakin oli hyvää. Kone oli vain puoliksi täynä, ja nukkumaankin vähän pystyi. Helsingissä sanoimme hyvästit muulle matkaporukalle, ja haimme laukkumme. Helsingin päässä oli kuulemma joku lukutaidoton, ja jouduimme siksi hoitamaan vielä muun porukan laukut takaisin Joensuun koneeseen.. Omat laukkumme otimme mukaan, ja suuntasimme kahville, ennen bussin lähtöä. Bussimatka meni ok, pakkoliikkeisiä huumediilereita lukuunottamatta.. Eipä siitä sen enempää.

Kotona olimme vähän vajaa neljä yöllä, ja purimme vielä laukut ja otimme pakolliset kuvat tuliaisista. Sitten vain unta palloon... Herätysaikaa seuraavaan aamuun ei laitettu =)...


KUVAT !!

6. matkapäivä, maanantai 9.4.2007

Aamulla heräsimme jo seitsemältä, ja suuntasimme ennen puoli ysiä kaupungille. Koska ruokakaupat ovat pääsiäisen seutuun aika hintsusti auki, nautimme aamupalaksi kylmää pizzaa (punkun kera). Suuntasimme matkamme kohti Rooman pääkallopaikkaa, eli Vatikaania. Koska olimme kohtalaisen aikaiseen liikenteessä, emme joutuneet kuin 100m päähän Pietarin kirkon turvatarkistuksesta. Täytyy kyllä sanoa, että ko kirkon piha on livenä aivan valtava, puhumattakaan kirkon sisäpuolesta. Milanonkaan keskuskirkko ei vedä vertoa, edes lähelle. Jenkkienkin suusta kuulunut "No, tähän mennessä kivoin kirkko" oli varmasti osoitus siitä, että jotain suurtä sen täytyy olla.

Muidenkin kirkkojen tavoin, suomalaiseen suurimman vaikutuksen tekee varmasti kirkon avoin tila, sekä upeat ja todella suuret maalaukset sekä kullatut pinnat. Pieni maalaispoika/tyttö ei voi edes kuvitella kuinka paljon rahaa, aikaa ja työtunteja sellaisten rakentamiseen on voinut mennä. (kuvat)

Kiipesimme myös ko kirkon torniin. Matkalla pääsimme ihastelemaan kupolia katonrajasta.. tai, kai lähempää puolta väliä. Edelleen voinen sanoa että aivan mieletön.

Kirkon katolta avautuikin sitten hullut näköalat. Laskimme portaat huipulle mennen tullet, ja luku vaihtelee 503 ja 530 välillä, reitistä riippuen. Puoleenväliin matkaa olisi päässyt hissillä, mutta se olisi ihan nynnyilyä :). Alempana itse kirkon katolla otimme hiukan arskaa istukselle, ja kävimme lähettämässä parit postikortit Vatikaanin postista..

Vatikaanin jälkeen suuntasimme sillankupeeseen kahville. Vaikka kahvila oli aika ruuhkaisella paikalla, eivät hinnat olleet tälläkertaa korkeat, ja välipalapaniinikin oli oikein maittavaa. Kotimatkalla kuljimme taas pikkukatujen ja Pantheon temppelin kautta. Pantheon on aikoinaan ollu kaikkien antiikin jumalten temppeli, josta myöhemmin tehtiin kirkko, jonna Rafaello (se teini-ikäinen mutanttikilpikonna) haudattiin. Rakennus on sisältä hieno. ainut valonlähde on kupolin huipulla oleva aukko.. korkeutta on.

Pantheonin jälkeen kävimme toisessa lähikaupassa, jossa oli edellistä parempi viinivalikoima. Ostimme kahdestaan mukaamme 9 ploa erilaisia viinejä. Yhteensä matkan aika niitä kertyi 17! Äkkiseltään tästä voisi saaada kuvan, että olemme tavallisia Teekkareita... Mutta ei. Milanon matkalta tuomamme viinipullot eivät esim. ole vieläkään täysin tuhottu. Italiassa vierailtuamme on vain opittava tuntemaan perin pohjin myös italialainen viini, niin hyvine kuin huonoine ominaisuuksineen.. Sitäpaitsi, terveydellinenkin suositus olisi, että punaviiniä PITÄISI juoda 2 lasia, joka päivä! Pullollinen päivässä taas on pienelle ihmiselle hiukan liikaa. No, jos vaikka aloittaisi siitä että viikonloppuisin joisi lasin illassa. Se todistetusti vähentää verisuonitauteja, eikä sen suurempaa herkkua olekkaan kuin punaviini. Saanemme tässä lainata E. Hemingwayta: "Viini on maailman sivistynein asia", tai Ranskalaista kardinaalia Richelieuta: "Miksi Jumala antaisi hyvien viinien kasvaa, jos hän olisi kieltänyt niiden juomisen?"

Kauppakassien kanssa suuntasimme kämpille, otimme hiukan välipalaa, ja vaihdoimme rennot (pienet) vaatteet päälle. Iltapäiväksi suuntasimme läheiselle aukiolle, jossa oli "hyvää syötävää ja sirkushuveja". Otimme siis jäätelöt ja katselimme nähtävyyksiä sekä kuuntelimme katubändejä. Mukavaa :). Lämmintä oli tarpeeksi ja tunnelma oli rento. Oikein mukavaa :)!

Illalla menimme taas läheiseen ravintolaan nauttimaan pizzaa. Viini oli taas hiukan nuorta, mutta pasta ja pizza olivat erittäin hyviä. Saimme mahamme täyteen erittäin edulliseen hintaan, ja saimme taas todeta että Italia on ehdotomasti hyvien pastojen ja pizzojen maa, ei pihvien. Suomen pastat ja pizzat eivät vedä lähellekkään vertoja Italialaisille. Nam.

KUVAT

5. matkapäivä, sunnuntai 8.4.2007 (ei toimi homma Italiassa)

Terveiset taas maasta, jonka päämiehellä on varaa haukkua suomalaista safkaa..
(tähän palaamme myöhemmin)

Aamusta menimme bussin 110 pysäkille jo aikaiseen, ajatuksenamme kierrellä Roomaa heti aamusta.. Bussinhan piti kulkea sen 10min välein, mutta 1.5h odoyttelunkaan jälkeen sitä ei kuulunut. Nythän puhutaan päivästä jolloin Pope pitää suuren puheensa, ja kaikki muut vatikaaniin menevät bussit olivat AIVAN täynä. Muiden bussien mukana meidät ohitti numero 64, joka on kaikkien Rooman taskuvarkaiden mekka.

Kun odottelu alkoi kyllästyttää, marssimme tästä edelleen (tahdissa) päärautatie(jametro) asemalle.. Asemalla on myös ko. bussin pää(kallo)paikka. Bussin jonossa oli ihmisiä, mutta yhtään bussia ei kyllä näkynyt. Kellohan oli tässä vaiheessa jo varmaan lähempänä kybää.. No siirryimme aseman sisätiloihin ihmettelemään tätä toimimattomuutta, ja sieltä eräs mukava konstaapeli neuvoi meidät ulos erään kojun luo. Kojun edessä muutamia minuutteja jonotettuamme huomasimme seinässä lapun "Informoikaa asiakkaita että tänään aloitamme toiminnan vasta klo. 11". Edellisenä päivänä kun ostimme 2 päivän liput asiasta ei kyllä "muistettu" mainita. Ei toimi homma Italiassa...

No, tästä viisastuneena otimmekin metron, ja ajoimme lähelle hautausmaata. Matkalla kävimme katselemassa vielä yliopistoa aidan takaa, ja lopulta ystävällinen portieeri laski meidät viideksi minuutiksi suljetun yliopiston sisäpihalle. Kampus oli reilusti isompi kuin omamme, tosin kuitenkin yhdessä ja samassa pihapiirissä. Päärakennus oli ehkä kymmenesti hienompi kuin Hervannassa, ja pihaa koristi katolilaiseen tapaan kirkko. Ihan jees, mutta maisema muuten on vielä hervantaakin suttuisempi ;) (kuvat)

Kampuksen toisella puolella oli opiskelija-asuntoloita, ja ulkonäöstä päätellen paikallisia Mikontaloja.. En mielellään asuisi niissä.. Ympäristön kadutkin olivat aika sotkuisia..yllättäen. Opiskelijoina ei ole vaikea arvata miksi := (kuvat)

Hautausmaa oli varmasti yhtä hieno kuin Milanossa, mutta nyt sitä osasi jo odottaa. Toinen toistaan hienommat hautarakennukset ovat omanlaisiaan rakennustaidon näytteitä. Buenos Airesin tavoin täytyy minunkin mainita, että rahaa täälläkin näihin laitetaan. Hautausmaan pinta-ala oli ehkä loppujen lopuksi suurempikin kuin Milanossa, emmekä edes yrittäneet lähteä sitä kiertämään..

Hautausmaan jälkeen suuntasimme tiemme kävellen kohti kauempaa metroasemaa, jotta näkisimme hiukan paikallista katukulttuuria. Matkalla kävimme kahvilassa, jossa viisi leivosta, lämpimät ja kylmät juomat maksoivat 13e. Kävimme Italialaiseen(kin) tapaan maksamassa ensin "kuitin" ja sitten sen avulla tilaamaan tavaraa tiskiltä, ja niiden kanssa pöytään. Jostakin syystä tiskin tyyppi halusi laskuttaa meitlä vielä 7e palvelumaksua, vaikka näin toimittaessa sitä ei pitäisi maksaa... Ja kaiken lisäksi kaveri ei puhunut sanaakaan englantia, vaikka paikka muuten oli ihan ok. Tästäkin voisin mainita, ettei homma oikein toimi Italiassa :P. No, loppupeleissä kuitenkin oikein hyvää oikein halvalla..


No, kahvin jälkeen menimme vielä toiseen suureen kahvilaan, jossa söimme jädet. Italiassa paikasta ja alueesta riippuen sellaisen ison kupillisne jäätelöä saa noin 3 eurolla. Joissain paikoissa siitöä rokotetaan tosin viisikin euroa..

Jäden jälkeen menimme alas metroon, ja suuntasimme taas ns. Colosseumin taakse 110 pysäkille (jossa siis pitäisi olla suuri vaihtuuvuus). Pysäkillä oli muitakin ihmisiä, mutta taas saimme odotella itse bussia aivan turhaan. Tunnin odottelun jälkeen otimme taas suunnan kohti päärautatieasemaa, aikeenamme mennä vaatimaan fyrkkia takaisin, koska näytti etteivät bussit liikkuisi ollenkaan. Matkalla ihastelimme vielä yhtä suurta kirkkoa, näihin ei kyllästy ikinä...

Asemalla kuitenkin huomasimme, että 110 laiturilla oli jonossa 3 bussia, ja törkeä määrä porukkaa. Jonon hännillä ihmiset olivat jonottaneet jo 3h bussiin. Tästä viisastuneena Antti, Ansku ja Ville suuntasivat kävellen eteenpäin, ja vanhukset jäivät jonottelemaan.. Muutaman tunnin odottelun jälkeen vanhemmat olivat päässeet bussiin, ja syy bussin tulemattouuteenkin selvisi. Colosseumin pysäkki oli päätetty jättää tuona päivänä ajamatta... (Ei toimi homma Italiassa)

No, me kiertelimme piktin katuja, ja satuimme puolustusministeriön? aukiolle, jossa alkoi tapahtua. Paikalle tuli sotilaita, ja saimme nähdä sulkeisia muistuttavan tapahtuman, josssa nämä kaksi eriväristä porukkaa ilmeisesti vaihtoivat asemia. Toiset tulivat linnan sisäpihalta, ja toiset sinne lopulta sitten päätyivät.. Samoin vahdit vaihdettiin. Ihan mukava kokemus tämäkin (video ja kuvia)

Sotilaallisen hetken jälkeen kiertelimme vielä kämppämme lähiseutuja, ja löysimme kivoja shoppailu / kahvila-katuja aivan kämppämme takaa. Lisäksi meiltä oli jäänyt huomaamatta rafaellon haudan sisältämä nähtävyys (Phanteon) aivan omalla takapihallamme. Alkuperäinen tarkoituksemme oli kuitenkin etsiä viini- ja ruokakauppaa (italiassa ne ovat synonyymejä), mutta koska sellaista emme löytäneet, siirryimme asunnolle syömään välipalaksi punkkua ja suklaata. Välipalan jälkeen vuorossa oli taas päiväunet.

Päiväunien jälkeen vuorossa oli kävelyretki läheiseen raflaan. Tarkoituksemme oli löytää pizzeria, mutta koska sellainen ei heti kohdalle sattunut, menimme raflaan joka näytti viihtyisälle ja jonka yksi miestarjoilia puhui ihan ymmärrettävää englantia. Tavan mukaan tilasimme pöytään talon viiniä ja alkupalaksi pastaa ja salaaattia. Pasta ja pizza osataan tehdä italiassa todella hyvin, eikä niissä taaskaan ollut valittamista. Salaatti oli yksipuolista, ja siinä oli eri aineita kuin mitä 'luvattiin'. Viini oli tehty mielestäni liian nuorista rypäleistä (veikkaisin että se oli pohjoisesta, ja ja jostain ohutkuorisista rypäleistä) koska se oli erittäin HAPOKASTA, eikä maku ollut yhtään viipyvä. Ei viini minun mieleeni.

Pääruoka oli asia aivan erikseen. Söimme kaikki pihviä, salaattia ja perunoita. Pihvit olivat sisältä raakoja. Eivät siis mediumeja, vaan raakoja. TÄmä lienee kuitenkin varmasti oma vikamme, koska meiltä ei mitään kypsyysasteita kyselty. Oman annokseni (lammas) kohdalla sen olisi kuitenkin jokatapauksessa kuulunut olla kypsää.. Annoksiemme perunat tulivat pöytään aljon lihan jälkeen, jolloin pihvi ei ollut enää tarpeeksi lämmin (paitsi niillä, jotka halusivat että pihviä paistetaan lisää). Lisäksi perunat olivat aivan kylmiä jo tullessaan pöytään. Ne joiden pihvi kärsitettiin uudelleen, saivat kypsän, mutta palaneen pihvin. Perunoiden alhaisella lämpötilalla oli ilmeisesti yritetty peittää niiden palaneisuus. Kaikki perunat oolivat vähintään puoleen väliin asti aivan mustia. Ei nii, että pinta olisi ollut tumma, vaan ne olivat täysin palaneet 50%:ti. Kysyin heti, että mitäs tämä on, ja sain vastauksen että, aina tapahtuu näin kun tehdään uunissa..

No, ruoan jälkeen kun perunoista puolet oli lautasella syömättä (ja lautaset haettiin pois) valittimme lisää. Kävimme pitkän keskustelun perunoista, annoksista, italialaisesta ruokakulttuurista, italian ja suomen paremmuudesta, eusta ja sen direktiiveistä, espanjassa tupakanpoltosta ravintolassa jne jne. Paloi hihat..

Noin tiivistettynä tämä herra sanoi, että italiassa syödään perunat aina näin, eikä se tee italiasta huonompaa kuin suomesta... Ja että heidän ruokansa on hyvää, ja kaikki muutkin ysövät perunat näin... Loppujen lopuksi kaveri kuitenkin antoin perunoista 50% alennusta.. siitä huolimatta hinta oli liian korkea. Laatun verrattuna aivan törkeä. Myöhemmin tiedustelimme tätä peruna-asiaa toisen raflan kokilta, ja hän selitti että meitän on pahemman kerran kusetettu :D. EI TOIMI HOMMA ITALIASSA. Ja tämä nimeltä mainitsematon Italian päämies, joka haukkui Suomalaista ruokaa, saa haistaa paskan. Italiassa osataan kyllä tehdä hiilarimössöä, kuten pizzaa ja pastaa, mutta oikeaa lihaa siellä ei osata tehdä. Kunnon pihveistä Italiaanoilla ei ole mitään hajua. Vaikka mössö on joskus hyvää, ei tämä ruokakulttuuri ole minun (Antti) makuuni. Härän sisäfile + eteläinen punkku = minun maku.

-------
Tämä hetki oli (vain)yksi niistä, kun kävimme keskustelua EU:n tilanteesta. EU on vieläkin laajentumaan päin, eivätkä uudet jäsenmaat täytä ehkä ihan kaikkia kriteereitä. Italia on EU:ssa Suomea tärkeämpi, mutta monessa suhteessa huomasimme, ettei sielläkään homma todellakaan toimi. Lentoasema, kadun työmiehet, ravintolat, poliisin toiminta jne ovat hyvä esimerkkejä, kuinka pohjoiseurooppalainen tehokkuus on kaukana. Sitten kun mukaan otetaan vielä huonommalla tolalla olevia valtioita.... No. Tämä on vain minun(Antti) mielipide.. Jokainen voi ajatella minnekkä ne suomenkin veromar..eurot suuntautuvat... Ennen EU:lta tuli rahaa Suomen kehittämiseen, veikkaisin että asia alkaa olla toisin päin...
--------

Kotimatkalla kävimme hakemassa mukaamme pizzat ja sämpylät... 3 euron Take away pizza ja kunnon (3 euron) punaviini oli ehkä miljoonasti parempaa kuin kallis raflasafka. Kyllä taas turistia kusetettiin. Ei toimi homma Italiassa.


KUVAT

4. matkapäivä, lauantai 7.4.2007

Illallisen jutustelun seurauksena heräsimme taas vasta ysiltä, ja liikkelle pääsimme vasta klo 11.

Ensimmäiseksi kävelimme Terminin pääasemalle, jossa aioimme ostaa kahden päivän lipun bussiin 110, joka on siis Roomaa eri nähtävyyksien mukaan kiertävä turistibussi. Busseja liikkuu 10min välein ja niissä kuulee napeista selostuksen joka kohteesta. Muuten ihan kivaa, mutta pääsiäisenä olivat tupaten täynä..

Jono kyseiselle bussille oli kuitenkin toivoton. Jonossa oli 2 bussia, jotka eivät näyttäneet liikkuvan, sekä 200m ihmisjonoa, joka ei sekään liikkunut. Jonon aiheutti sen, ettei kukaan turisti juuri jäänyt kyseisella asemalla pois bussin kyydistä, joten vaihtuvuus oli pieni ja jono eteni erittäin hitaasti.

Pelimiehinä hyppäsimme kuitenkin metroon, ja ajoimme ns. Colosseumille. Siellä vaihtuvuus on yllättäen suurta, ja pääsimmekin hienosti bussiin, jopa aika nopeasti parhaille paikoille auton katolle. Bussi johon pääsimme, oli ensimmäisenä jonossa asemalla, joten siirto oli hyvinkin kannattava!

Istuimme auton kyydissä yhden täyden kierroksen, jolloin saimme hyvän yleiskuvan Roomasta. Seuraavalla kierroksella hyppäsimme pois autosta ja kävelimme suuren kylpylän (Caracalla) raunioiden luo, lähelle torstain ruokapaikkaa.

Kylpylä oli itsessään vaikuttava, jos vain pystyi kuvittelemaan sen täydessä komeudessaan. Säilyneistä osista ainakin lattia teki vaikutuksen. Siihen aikaan tämäkin kompleksi on ollut suorastaan ihme... Kierroksellamme tieto meille tarjosi ns. audioguide, joka siis on eräänlainen soitin, muodoltaan puhelin, joka toistaa nauhoitteen siihen syötetyn numeron mukaan..

Kylpylältä kävelimme syrjäkatuja ruokapaikallemme, joka taas oli otettu kirjasta. Paikka sijaitsi lähellä to:n ruokapaikkaa. Kuten ravintolat yleensäkin, lauantainkin rafla aukesi vasta klo 19. Päädyimme siis kiertelemään lähikortteleita... Liikkeet eivät pyhien takia olleet auki, joten päädyimme erääseen viinibaariin juomaan pullollisen em. proseccoa. Tämäkin pullollinen ko. ainetta teki vaikutuksen. Lähtiessämme ostimme mukaamme vielä muutaman hyvän viinipullon tuliaisiksi kotosuomeen..

Kellon lyötyä seitsemän, suunnistimme ravintolaan.. Ravintola oli pienehkö perheravintola, jossa paikallinen ruoka näytteli pääasiaa. Antti mm. päätyi syömään härän häntää, joka osoittautuu erittäin pehmeäksi ja maukkaaksi liharuoaksi. Nälkä sillä ei kyllä lähtenyt. Ansku täytti mahansa taas lampaalla, ja molemmat otimme alkuruoaksi pastaa. Pastan tekemisen Italiaanot todellisesti osaavat!

Ruokailun jälkeen suuntasimme kämpille nukkumaan, tälläkertaa bussin ja metron yhdistelmää käyttäen..



KUVAT

3. matkapäivä perjantai 6.4.2007

Koska edellinen ilta pääsi venähtämään vähän pitkäksi, heräilimme vasta yhdeksän aikoihin. Aamupalaksi nautimme taas sen tavallisen, punaviinin kera :)

Perjantaiksi olimme sopineet shoppailupäivän.. Kiertelemimme lähikatuja, joissa tiesimme olevan kauppoja. Tässä mainittakoon ainakin Via Del Corso, sekä Via Del Tritone. Ne muodostavan L kirjaimen, ja sen läpi kävelemällä löytyy varmasti jotain! Antti sai pari paitaa, pellavapuvun, ja pari solmiota, ja Ansku laukun, pellava- jakun, housut ja mekon. Katsotaan nyt kuinka pitkään Italialainen 'laatu' tälläkertaa kestää. Sen verran pitää keroa, etteivät nuo meidän tuotteet IHAN sitä kalleinta ole. Prada jäi hyllyyn, samoin D&G, mutta ehkä ensikerralla....


Kun olimme shoppailleet riittämiin, kävimme vielä ruokakaupassa ja sitten kämpille päivälevolle.

Myöhemmin lähdimme uudelleen liikkeelle, tälläkertaa suuntasimme kahville kirjassa mainittuun Dat's Cafe:hen. Paikka sijaitsee muotikadun varrella (Armani yms yms, 1000+e yms yms). No, tietenkin tämänkin kahvila oli samaa tasoa, listan halvin tuote 8e. Se paikka jäi sitten siihen. Siirryimme toiseen paikkaan, joka näytti paremmmalta. No, koska emme kuitenkaan liikkuneet kovin pitkälle, tuli tälle(kin) kahvireissulle hiukka ylihintaa... Paska tsägä so to say. Se vähän ihmetyttää, että vaikka paikka näyttää ihan ok:lta, ihmiset eivät osaa tai halua puhua englantia, vaan yrittävät epätoivoisesti italiaa. Tuli vähän samanlainen olo kuin erittäin nationalistisessä ranskassa. Suomessahan asia on (kärjistäen) niin, että kun kahvilaan tulee ulkomaalainen ja puhuu englantia, suomalainen yrittää kaiken taitonsa mukaan puhua häpeillen englantia (katsellen lattiaan), ja jos jotain ei puolin tai toisin ymmärretä, se on suomalaisen huonon kielitaidon syy.. Italiassa sitten taas puhutaan sitä omaa kieltä, aivan sama ymmärtääkö sitä kukaan vai ei.. Ollaan Italiassa, ja kieli on italia. Siinä jokainen voi sitten tahollaan miettiä että mikä on hyvä ja mikä ei, ja missä pitäisi toimintaa muuttaa.... Suomalaisethan ovat tällainenpikkuruinen, mitätön jne jne...



Illemmalla menimme sitten katselemaan hiukan kirkkoja. Milanon tavoin kirkkoja löytyy joka kulmasta! Kirkot ovat toinen toistaan korkeampia ja upeampia. Aiemman suunnitelman mukaiset puisto ja hatutausmaa jäivät tältä päivältä pois, ja suuntasimme ns. Espanjalaisille portaille. Näköalat olivat huikeita, ja hetki siinä vierähtikin maisemia katsellessa (kuvat).

Illalla suuntasimme ravintolaan, joka oli samalla viinibaari. Viinin taso olikin sen mukainen, ja illasta tuli oikein hieno, aistihermoja hierova elämys. Ruokakin oli siinä sivussa oikein maukasta.

Ruoan jälkeen suuntasimme kämpille, ja nautiskelimme vielä tunnelmasta jutustellen yömyöhään..........

KUVAT

2. matkapäivä, torstai 5.4.2007

Herätyksemme soi klo 0730, mutta matkasta väsyneenpä pääsimme ylös vasta kello 8. Antti lähti tässä välissä vanhempineen käymään lähikaupassa, kun muut jäivät tutustumaan kämppään paremmin. Kaupasta ostimme mukaan tietysti maailmankuulua Parman kimppua ja paikallista punkkua. Lisäksi mukaan tarttui mm. mansikkamuroja, sämpylöitä, juustoa jne jne.

Aamupalksi söimme siis tietysti munaa, pharman kinkkua, sämpylää ja juustoa tietysti puanviinin kera :).

Kun palat oli syöty, suuntasimme kaupungille noin klo 10. Otimme ensimmäiseksi kohteeksi Vittorio Emanuelen, joka on muistomerkki, joka on pystytetty voiton kunniaksi tuntemattomalle sotilaalle. Tässävaiheessa oli hyvä miettiä, että Suomen tuntemattomalle tehdään kirja, ja pari leffaa täällä mm. helvetillinen rakennus helvetin hienoine koristuksineen ja sisään pygätään vielä kirkkoa, museota jne. Melkein verrannaista, joopa joo. Tähän kompleksiin verrattuna esimerkiksi suomen eduskuntatalo on aivan lelu. Se oli upea (kuvat).

Seuraavaksi jatkoimme Forum Romanumille, joka on tällähetkellä periaatteessa puistoa, jossa on paljon vanhoja raunioita. Taas ei voi muuta kun todeta että entinen Rooma on ollut jotain aivan käsittämätöntä. Raunioita oli aivan helvetisti, ja sen aikaisella rakennustaidolla niiden tekeminen on ollut uskomaton insinöörityön taidonnäyte. Kyseinen paikka on toiminut edellisessä elämässään Rooman politiikan ja kaupuan keskuksena, sekä ylhäimmistön asunalueena. (kuvat)


Forumin jälkeen vuorossa oli Amphitheatrum Flavium (suom. Flaviusten amfiteatteri) (jota erittäin virheellisesti Colosseumiksi sanotaan). Teatteri oli aivan mahtava. Se on jotain aivan uskomatonta, eikä sitä voi edes kuvitella jos sitä ei ole nähnyt sisältä. Raunioiden päälle voi helposti kuvitella ne kaikki yksityiskohdat ja alkuperäisen muodon. Amffiteatterilla otimme myös opastetun kierroksen. Kierroksen aikana meille kerrottiin paljon kaikkea historiatietoa ns. Colosseumista.

Tässä voinemme kertoa, että sitä käytettiin kuulemma ensin vesileikkeihin (vesitaisteluita), kunnes sen alle rakennettiin tunnelisto ja vesileikit lopetettiin. Tunnelistoon tuli paikka taisteluissa mukana olleille elämille, ja sen kattona, eli taisteluareenan lattiana toimi puusta tehty välikatto, tai lattia. Teatteriin mahtui aikanaan 55000 ihmistä, ylimmät ihmisluokat alimpina, lähellä areenaa. Rooman aikaan jätrjestelmä toimi siten, että jokaisella perheellä oli tiketti omalle paikalleen, ja päivittäin Colosseumille kutsuttavat perheet vaihtelivat. Näin jokainen Rooman kansalainen (perhe) sai kokea sirkushuveja kerravn viikkoon. Kuulemma hineo järjestelmä :).

Yhdessä esityksessä teatterissa oli mukana 1000 leijonaa sekä 20 elefanttia. Ne kaikki olivat nääntymäisillään, ennen kuin ne laskettiin areenalle. Tämän jälkeen norsuja haavoitettiin, että leijonien metsästysvietti syttyisi. Tuloksne voi jokainen arvara. Huhu kertoo, että areenalla vallinneen ääänne olisi kuuullut viereisiin kaupunkeihinkin... Teatterilla on maine, että siellä tapettiin paljon gladiaattoreita. Osasyynä tähän on aiheesta tehty leffa, jossa on kuulemma yli sata vakavaa asiavirhettä, kuten esimerkiksi se että Cesar olisi peukalollaan näyttänyt tapetaanko joku taistelija vai ei (oikeat käsimerkitkin opimme). Oikeastihan nuo taistelijat koostuivat rikollisita, köyhistä ja työttömistä (halukkaat) tai sotasankareista. Kuolemantapauksia sattui tietenkin paljon, mutta suoranaisesti tappamisesta oli kyse vain, josa tuomittu rikollinen hävisi. Tällöin kansa pystyi päättämään saako ko. varasa vielä tilaisuuden.

Flaviusten amfiteatterin jälkeen meillä oli nälkä, ja menimme ko. kompleksin lähelle kaffelle. Italiassa on käsittääkseni tapana, että päivällä syödään jotain kevyttä, ja sitten illlalla paremmin. Lisäksi on hyvin yleistä, että ruokaannoksia tilataan yhteiseksi ja kierrätetään pöydässä. Tämä tapa saisi yleistyö täälläkin, sillä silloin kaikki pääsevät maistamaan plajon kaikkea erilaista..

Kahvilla, otimme siis aivan jotain pientä, mutta lasku oli noin 50e. Opimme siis, ettei kannata jäädä lähelle turistipaikkoja kahvuille. Myöhemmin tulikin ilmi, että esimerkiksi cappuchinon hinta voi Roomassa vaidhella kilometrin säteellä 90 sentistä 5 euroon.

Seuraavaksi suuntasimme erään puiston läpi kirkolle, jonne oli tulossa Paavi puhumaan. Sisään ei päässyt kun vihreillä lipuilla, joita meillä ei yllättäen ollut. Näimme kuitenkin paavin saattuen. Saattueen tullessa tiet pistettiin poikki ja helikopteri pörräsi saattueen yläpuolella.

Nähtävyyksien jälkeen päätimme tehdä vielä kävelylenkin. Kävelimme Rooman lounaisosassa, jossa oli puistoja sekä muureja. Matkalla kuljimme jonkun torialueen läpi, joka näyttä vähintäänkin epäilyttävältä ja siellä haisi aivan helvetin pahalle (mm. mädäntynyt kala). Paikallo oli myös paikallisia tennareita(teini = tennari)

Päivän lopuksi menimme erääseen kirjan suosittelemaan ravintolaan kaupungin laidalla. Menumme sisälsi Prosecco nimistä kuohuviiniä aperatiiviksi, alkupalat ja pääruoan sekä viinin. Tämän kaiken 5 henkeä voi saada satasella, jos hinta-laatu on kohdallaan. Hyvin. Ruoka oli maukasta, samoin viini. Tuosta Proseccosta täytyy erikseen mainita. Joimme sitä useammankin kerran matkan aikana, ja se oli todellakin hyvää. Suosittelen.

Ruoan jälkeen kävelimme vielä joenrantaa toiselle puolelle keskustaa tapaamaan Pekan veljeä ja hänen vaimoaan. Heidän kanssaan kävimme iltaviinillä ja sitten taas kalpimme hotellille. Mainittakoon että päivän aikana askelmittariin kertyi 27000 askelta, joka on ehkä bout lähemmä 20km..


KUVAT

1 matkapäivä, keskiviikko 4.4.2007

MAtkamme siis alkaa :)

Kuten aiemmin jo kirjoittelin, ensimmäiseksi matkasimme bussilla Tampereelta helsinkiin. Paunun Express Bussit ovat ihan jees, matka taittuu ihan mukavasti eikä ole paljoa jengiä. Juna olisi ollu toinen vaihtoehto, mutta silloin joutuu raahaamaan kamoja (esim. lentokenttäbussiin) joten se ei huvittanut..

Helsingissä olimme perillä erittäin hyvissä ajoin, ja teimme lähtöselvityksen juurikaan jonottamatta. LÄhtevien puolella sitten odottelemme muuta poppoota (Antin porukat) 1.5h. Aika kulu (yllättäen) shoppaillen. Porukoiden kone oli lopulta puolisen tuntia myöhässä, ja matka oli ollut ilmeisesti hiukan pomppuinen. No, se ei paljon loppujen lopuksi menoa haitannut. Siirryimme kahvin kautta koneeseen.

Tämäkin kone oli lähdössä varmaan lähempänä tuntia myöhässä, kun piti odotella jotain Belgian tms ilmatilan vapautumista. No, finnairin koneessa palvelu pelasi, eikä mieli mennyt maahan. Lento lähti sitten vähän myöhässä mukavasti matkaan.

Lentoseurana (Koneena A320, joten molemmilla puolilla 3 paikkaa) meillä oli eräs helsinkiläis-roomalainen bisnesmies, joka on eräässää maamme amk:ssa tärkeässä asemassa, ja lisäksi hänellä on oma langattomia siruja hydyntävä konsulttifirma. Matka sujuikin yllättävän nopeasti bisneksistä, koulutuksesta, tekniikasta ja tietysti Roomasta puhellen. Lentokoneruokakin maistui syystä tai toisesta erittäin maittavalle, eikä punaviinissäkään tilanteeseen nähden ollut valitettavaa.


Italiaan saavuttuamme huomasimme, ettei kaikki toimi vaikka EUssa vielä ollaankin. MAtkalaukkujen tuleminen kesti luvattoman pitkään (tunteja). Kun viimein saimme laukut, aloimme etsiä kulkumuotoja hotellin suuntaan. Koska tilatakseja (ei ilmeisesti ) ollut paikalla, olisimme joutuneet ottamaan 2 taksia, ja se olisi maksanut satasen. Niinpä otimme junan Ostienseen (Rooman keskustan ulkopuolella oleva rautatie - metroasema) ja siellä vaihdoimme metroon, jolla pääasemalle, ja sieltä toiseen metroon(yhteishinta 32.50e). Tällä metrolla ajoimme aivan apartttomenttomme lähelle (0.5km). Sitten vain kävellen huonetta etsimään. Huoneen sijainniksi oli ilmoitettu Piazza Colonna (suom. Aukio Colonna), mutta ei tarkempaa sijaintia. Puolisen tuntia etsittyämme, eräs baarin pitäjä soitti isojen rautaovien portierille, joka tuli päpästämään meidät sisään ja keräsi yleisen tavan mukaan rahat heti pois. Kämppä oli kuitenkin iyhan viihtyisä, plussaa siitä :) (kuvat)

TArkasteltuamme kämppää, huomasimme että kaikki sen kattilat olivat kelvottomia, teflon kattiloita, joista kaikista kulunut teflon pois.. Eli kattilakauppa olisi siis seuraavanan päivänä vuorossa.

Illalla lähdimme vielä syömään, mutta koska kelloo oli jo paljon, emmekä hyvin pitkälle halunneet lähteä, oli oikeanlaisen (glut.) ruoan löytäminen ongelma.. Italiassa ihmiset eivät yleisesti tunne gluteenittomuutta, ja pizzaa ei voi kuvitellakkaan ilman sitä. Hätäratkaisuna päädymme burger kinggiin, jossa palvelu ei todellakaan pelannut. No, pienten hyvitysten jälkeen saimme syötyä, ja takaisin kämpille.. Matkalla tutustuimme vielä erittäin läheiseen nähtävyyteen, joka oli rakennuksen seinästä tuleva suihkulähtde. Myöhempinä päiviä kuljimme siitä usein ohi, ja sen ympäristö oli aina aivan täynä jengiä...

KUVAT

Takaisin Suomessa...

Jees, nyt on reissu koettu, ja hienoa oli. Huomenna(tai tänään myöemmin) kirjoitan kaiken tänne ylös...

Jaksoin jopa öisin tehdä vähän muistiinpanoja päivän tapahtumista ja fiiliksistä, joten tänne pitäisi tulla huomenissa ihan asianmukaista tekstiä.

Suomessa vielä..

Jepjep.. Matkaan ollaan jo lähdetty, mutta ollaan vielä oman valtion rajojen sisällä ja renkaat tiukasti maassa. Lähdettiin juuri bussilla hämeenlinnasta eteenpäin.. Edessä on vielä bussin vaihto jossakin vaiheessa..

Bussinvaihdon jälkeen matka etenee suoraan kohti ulkomaan terminaalia. Siellä on tavoitteena ensin tehdä selvitykset lähtöä varten ja sitten kipittää portille odottamaan Joensuun konetta, jolla siis saapuvat arvoisat matkaseuralaisemme.

Nyt taidan laittaa puhelimen pois ja vaikka vähän suunnitella ohjelmaa Roomaa varten.. Palailemme taas. Ciao!

Viimeinen ilta ennen lähtöä Rooman matkalle.

Nyt on koittanut se hetki, että ei voi enää tehdä muuta kuin odottaa innoissaan että voi lähteä matkaan.. Viimeiset hetken on aina tuskaa, eikä edellisenä yönä saa nukutuksi, kun ajatukset on vähintään jo vantaalla menossa. No tänä iltana minttukaakao saa lämmittää meidät sisältä uneen :)

Päivä on muutenkin ollut vähän sekava. Aamulla joutui heräämään jo kuudelta, että kerkesi ennen kahdeksaa tty:lle. Meiltä menee onneksi suora bussilinja (numero 6) hervantaan. Sitä sanotaan joskus lääkärilinjaksi, koska se ajaa kahden sairaalan TAYSin ja Hatanpään sairaalan väliä. Matkalla se koukkaa Jankan, Annalan ja Herwoodin kautta, joten me päästään mukavasti tästä ennen Jankaa kyytiin. No, aamu oli kylmä ja Automaatiotekniikan matematiikan pc harkat kestivät meillä sen tunnin, joten sitten oltiinkin jo kybältä kotona. Seurasi Antin päiväunet ja vähän myöhemmin ruoka. Ruoan jälkeen ruokaunet ja sitten pakkaamista. Antti käväisi vielä koulussa (17->) ennen kuin klo 19 alkoi tanssikurssi keskustan tuntumassa. Opettajat olivat hyviä, ja tango maistui. Saimme jopa kehuja ja kutsun Hurmioon (seura jossa valmensimme) tanssimaan joltakin pari vuotta lavatansseja jo harrastaneelta. Ilmeisesti alkaa tanssiminen taas palailemaan mieleen. Kahdeksan vuotta sitä tuli tanssittuakin, ja nyt siis ollut kolme välivuotta.. No, mukavaa oli ja tästä isot kiitoksit Timolle Ja Niinalle, jotka olivat oikein loistavaa seuraa. Päädyttiin jopa kahvillekkin jatkamaan hiukan iltaa.

Nyt vuorossa viimeinen silaus matkalaukkuihin, ja sitten unta palloon. Palaillaan viimeistään Roomasta palattuamme. Antti ja Ansku vaikenevat, muttei iäksi...

Kaksi yötä matkaan..

Elikkäs nyt on Roomaan lähtöön kaksi yötä. Matkasuunnitelman mukaan nousemme bussiin Tampesterin päälinja-autoasemalta yhdentoista maissa aamupäivällä, ja toivon mukaan bussin nokka osoitaa kohti stadia. Siitä sitten pikkuhiljaa hki-vantaalle ja kone lähtee myöhemmin iltapäivästä. Aikaa siis varattu tarpeeksi, pääsee taas tekniikaningengöri ihastelemaan lentotekniikan taidonnäytteitä ennen matkaa.. riemukasta.

Lento Roomaan kestää pari aikaa, ja sen jälkeen siirtyminen jollakin vapaavalintaisella kulkuneuvolla apartomentokselle. Läsnäoliat tuntien se lienee helpoiten lähinnä taksi, tai miksi sitä italiassa ikinä kutsuvatkaan. Meidän matkakokemuksiemme mukaan se alkaa yleensä kuitenkin t:llä. Toi meidän asunto, tai alias hotelli on otettu lafkasta Rome Cityapartments. Pitäs olla sellainen viiden hengen asunto, joka on ihan keskellä Rooman keskustaa..vieläpä ensimmäisessä kerroksessa. Saattaa käydä pieni vilske siinä kämpän ympärillä. Katsotaan saako nukuttua - korvatulppienkanssakkaan..

Roomassa vierähtää se 7 yötä, ja paluu sattuu keskiviikonvastaiselle yölle... jollei taas joku lakko sotke asioita. Aika menee varmasti enimmäkseen tutustuen kultturelleihin nähtävyyksiin, sekä illat ruokaravintoloiden parissa. Tuliaisiakin pitää kai ostaa (toivomuslistaa kommentteihin vaan :P). Valokuvia ilmestyy blogiin aikanaa. Niitä ainakin luulis riittävän, kun Antin tuntee.

Roomanmatkan jälkeen seuraa vielä 7-8 vkoa rankkaa opiskelua. Tänä vuonna pitäisi saada kasaan yhteensä päälle 100op, joka tarkoittaa että vielä pitäs keräillä 50op (Tämä siis onneksi vain Antilla). Työtä täytyy tehdä. Työ koostuu mm. muutamasta tiiliskiven painoisesta (kooltaan paljon isommista) kirjoista, jotka on tietenkin painettu englanniksi mahdollisimman pienellä tekstillä. Lisäksi luvassa jos jonkinlaista ryhmätyötä tai selostusta. Yksi asia on varmaa, ajanpuute ei tule vaivaamaan.

Harrastusten puolesta tarkoitus on jatkaa päivittäistä lenkkeilyä, sekä käydä salilla muutaman kerran viikkoon. Viimeaikoina on tullut käytyä mysö pelaamassa paljon sulkapalloa. Antti on kunnostautunut myös kesäisen uimis-harrastuksen elvyttämisellä. Uutena juttuna kuvioihin on tullut myös tanssiminen. Ollaan käyty nyt neljä kertaa valmentamassa Hurmio - tanssiseurassa lavatansseja, kuitenkin lattari-sellaisia. Myöhemmin kevään mittaan osallistutaan itsekkin joillekkin kursseille, ja ensi syksy saattaa tuoda aivan uusia tuulia tämän asian suhteen :)


Tässä vähän yleistä asioiden päivitystä, ensikerralla ehkä jo matkatunnelmia.

Tästä se lähtee..

Tässä vähän taustatietoa tälle blogille, sekä perusteluja blogin aloittamiselle :)


Loppuvuodesta 2006 meille syntyi ajatus että kyllä sitä pitäisi jonnekkin vaihtoonkin päästä. Saisi vähän lomaa rankasta koulutyöstä, ja oppisi jonkun kielen.. Ja se näyttää hyvälle myös CV:ssä. No, jokatapauksessa aloitimme miettimään maata, sekä mahdollisuuksiamme eri kohteisiin. Olimme kuitenkin sen verran myöhään liikkelleä (ainakin luulimme niin) että jätimme englanninkieliset maat toefel testin suoritusajan tiukkuuden takia pois. Aluksi listassamme oli eri vaihtoehtoja aina espanjasta ruotsiin, koska ajattelimme että jonnekkin on pakko päästä, ja pohjoismaihin pääsee varmasti..

Alkuvuodesta kun hakuaika alkoi lähestymään, tulimme kuitenkin siihen tulokseen että emmehän me tuohon naapuriin tyydy jäämään. Niinpä listasimme kohteen Madridista Budapestiin... Vain pari päivää hakemuksen jättämisestä koulun taululle ilmestyi lista, jonka luulimme olevan vain vaihtoon Haluavien nimet, sekä ensisijaiset kohteet. Meidän kohdallammehan siellä siis luki Universidad Carlos III de Madrid. No, sitten myöhemmin sattui hyvä tuttuni opiskelijapalveluista tulemaan vastaan ja onnitteli minua vaihtoon pääsystä. Olin ensin kuin halolla päähän lyöty, mutta koulun intranetistä varmistuksen katsottuani totes, että meidäthän oli valittu ko. yliopistoon. Siitä se kauhea hehkutus sitten alkoi, kuten tämän blogin perustamisestakin saattaa kuvitella.

Nyt lähtöön on alle vuosi, ja paljon vielä koulua yms tässä välissä. Kesätöistäkään ei ole mitään tietoa.. Kaikki on mahdollista (tässävaiheessa vielä) välillä Joensuu - Malmö. Toivoisimme enemmän tonne etelän suuntaan tietysti, mutta ...sen näkee. Seuraava 'huipentuma' lienee tuo meidän Roomanmatka, joka koittaa jo ensi viikolla (pääsiäinen).


Ollaan tässä pohdittu, että saattaa sitä olla Vatikaanin lieppeillä vähän ruuhkan poikasta näin pässiäisenä.. Noo.. Eipä voi mitään niin :)! Matkaseurana meillä on Antin porukat.. Ihan kiva välillä suuremmallakin poppoolla. Viimeksihän oltiin kahdestaan Milanossa... Italia nyt vaan jäi jotenkin päälle :)!

Mutta, nyt saavat nämä alkuhöpinät riittää, ei muuta kun suunnittelemaan ensin Italianmatkaa, ja sitten myöhemmin Madridia..


..eikun hype hype vaan..



[Kuvissa siis muisteloita Milanon matkalta syksyltä -06)


























Lisää kuvia voit löytää kotisivuilta