2. matkapäivä, torstai 5.4.2007

Herätyksemme soi klo 0730, mutta matkasta väsyneenpä pääsimme ylös vasta kello 8. Antti lähti tässä välissä vanhempineen käymään lähikaupassa, kun muut jäivät tutustumaan kämppään paremmin. Kaupasta ostimme mukaan tietysti maailmankuulua Parman kimppua ja paikallista punkkua. Lisäksi mukaan tarttui mm. mansikkamuroja, sämpylöitä, juustoa jne jne.

Aamupalksi söimme siis tietysti munaa, pharman kinkkua, sämpylää ja juustoa tietysti puanviinin kera :).

Kun palat oli syöty, suuntasimme kaupungille noin klo 10. Otimme ensimmäiseksi kohteeksi Vittorio Emanuelen, joka on muistomerkki, joka on pystytetty voiton kunniaksi tuntemattomalle sotilaalle. Tässävaiheessa oli hyvä miettiä, että Suomen tuntemattomalle tehdään kirja, ja pari leffaa täällä mm. helvetillinen rakennus helvetin hienoine koristuksineen ja sisään pygätään vielä kirkkoa, museota jne. Melkein verrannaista, joopa joo. Tähän kompleksiin verrattuna esimerkiksi suomen eduskuntatalo on aivan lelu. Se oli upea (kuvat).

Seuraavaksi jatkoimme Forum Romanumille, joka on tällähetkellä periaatteessa puistoa, jossa on paljon vanhoja raunioita. Taas ei voi muuta kun todeta että entinen Rooma on ollut jotain aivan käsittämätöntä. Raunioita oli aivan helvetisti, ja sen aikaisella rakennustaidolla niiden tekeminen on ollut uskomaton insinöörityön taidonnäyte. Kyseinen paikka on toiminut edellisessä elämässään Rooman politiikan ja kaupuan keskuksena, sekä ylhäimmistön asunalueena. (kuvat)


Forumin jälkeen vuorossa oli Amphitheatrum Flavium (suom. Flaviusten amfiteatteri) (jota erittäin virheellisesti Colosseumiksi sanotaan). Teatteri oli aivan mahtava. Se on jotain aivan uskomatonta, eikä sitä voi edes kuvitella jos sitä ei ole nähnyt sisältä. Raunioiden päälle voi helposti kuvitella ne kaikki yksityiskohdat ja alkuperäisen muodon. Amffiteatterilla otimme myös opastetun kierroksen. Kierroksen aikana meille kerrottiin paljon kaikkea historiatietoa ns. Colosseumista.

Tässä voinemme kertoa, että sitä käytettiin kuulemma ensin vesileikkeihin (vesitaisteluita), kunnes sen alle rakennettiin tunnelisto ja vesileikit lopetettiin. Tunnelistoon tuli paikka taisteluissa mukana olleille elämille, ja sen kattona, eli taisteluareenan lattiana toimi puusta tehty välikatto, tai lattia. Teatteriin mahtui aikanaan 55000 ihmistä, ylimmät ihmisluokat alimpina, lähellä areenaa. Rooman aikaan jätrjestelmä toimi siten, että jokaisella perheellä oli tiketti omalle paikalleen, ja päivittäin Colosseumille kutsuttavat perheet vaihtelivat. Näin jokainen Rooman kansalainen (perhe) sai kokea sirkushuveja kerravn viikkoon. Kuulemma hineo järjestelmä :).

Yhdessä esityksessä teatterissa oli mukana 1000 leijonaa sekä 20 elefanttia. Ne kaikki olivat nääntymäisillään, ennen kuin ne laskettiin areenalle. Tämän jälkeen norsuja haavoitettiin, että leijonien metsästysvietti syttyisi. Tuloksne voi jokainen arvara. Huhu kertoo, että areenalla vallinneen ääänne olisi kuuullut viereisiin kaupunkeihinkin... Teatterilla on maine, että siellä tapettiin paljon gladiaattoreita. Osasyynä tähän on aiheesta tehty leffa, jossa on kuulemma yli sata vakavaa asiavirhettä, kuten esimerkiksi se että Cesar olisi peukalollaan näyttänyt tapetaanko joku taistelija vai ei (oikeat käsimerkitkin opimme). Oikeastihan nuo taistelijat koostuivat rikollisita, köyhistä ja työttömistä (halukkaat) tai sotasankareista. Kuolemantapauksia sattui tietenkin paljon, mutta suoranaisesti tappamisesta oli kyse vain, josa tuomittu rikollinen hävisi. Tällöin kansa pystyi päättämään saako ko. varasa vielä tilaisuuden.

Flaviusten amfiteatterin jälkeen meillä oli nälkä, ja menimme ko. kompleksin lähelle kaffelle. Italiassa on käsittääkseni tapana, että päivällä syödään jotain kevyttä, ja sitten illlalla paremmin. Lisäksi on hyvin yleistä, että ruokaannoksia tilataan yhteiseksi ja kierrätetään pöydässä. Tämä tapa saisi yleistyö täälläkin, sillä silloin kaikki pääsevät maistamaan plajon kaikkea erilaista..

Kahvilla, otimme siis aivan jotain pientä, mutta lasku oli noin 50e. Opimme siis, ettei kannata jäädä lähelle turistipaikkoja kahvuille. Myöhemmin tulikin ilmi, että esimerkiksi cappuchinon hinta voi Roomassa vaidhella kilometrin säteellä 90 sentistä 5 euroon.

Seuraavaksi suuntasimme erään puiston läpi kirkolle, jonne oli tulossa Paavi puhumaan. Sisään ei päässyt kun vihreillä lipuilla, joita meillä ei yllättäen ollut. Näimme kuitenkin paavin saattuen. Saattueen tullessa tiet pistettiin poikki ja helikopteri pörräsi saattueen yläpuolella.

Nähtävyyksien jälkeen päätimme tehdä vielä kävelylenkin. Kävelimme Rooman lounaisosassa, jossa oli puistoja sekä muureja. Matkalla kuljimme jonkun torialueen läpi, joka näyttä vähintäänkin epäilyttävältä ja siellä haisi aivan helvetin pahalle (mm. mädäntynyt kala). Paikallo oli myös paikallisia tennareita(teini = tennari)

Päivän lopuksi menimme erääseen kirjan suosittelemaan ravintolaan kaupungin laidalla. Menumme sisälsi Prosecco nimistä kuohuviiniä aperatiiviksi, alkupalat ja pääruoan sekä viinin. Tämän kaiken 5 henkeä voi saada satasella, jos hinta-laatu on kohdallaan. Hyvin. Ruoka oli maukasta, samoin viini. Tuosta Proseccosta täytyy erikseen mainita. Joimme sitä useammankin kerran matkan aikana, ja se oli todellakin hyvää. Suosittelen.

Ruoan jälkeen kävelimme vielä joenrantaa toiselle puolelle keskustaa tapaamaan Pekan veljeä ja hänen vaimoaan. Heidän kanssaan kävimme iltaviinillä ja sitten taas kalpimme hotellille. Mainittakoon että päivän aikana askelmittariin kertyi 27000 askelta, joka on ehkä bout lähemmä 20km..


KUVAT