7. matkapäivä, tiistai 10.4.2007

Edellisenä iltana tajusimme, ettemme olleet mitenkään voineet nähdä kaikkea vatikaanista. Itse Vatikaanin kaupunkiin voi päästä arkisin vain kahden tunnin ajaksi, mutta tuttumme olivat puhuneet vatikaanin museosta, jossa viereähtää päivä. Tulimme siihen tulokseen, että museo jossa kävimme, oli Pietarin kirkon museo, ja Vatikaanin museo on asia erikseen. TArkistimme asian kirjasta, ja näinhän asia oli.

Aamulla ajattelimme olevamme aikaiseen liikkellä kun heräsimme ennen kuutta, ja lähdimme liikkelle puolen kahdeksen jälkeen. Olimme museon jonossa noin kasilta....mutta totesimme olevamme auttamattomasti myöhässä. Jonomerkkejä oli varattu noin kilometrin matkalle taaksemme, ja edessä oli jonoa vielä puoli kilometriä.. No onneksi edes tässä vaiheessa. Kävimme kahdestaan tsekkaamassa jonon kärjen, ja tulimme siihen tulokseen, että koska tämä oli jo lähtöpäivä, ei meillä olisi aikaa jonottaa. Aiemmin meitä oli houkuteltu ohjatulle kierrokselle, (30e + sisäänpääsy) mutta koska mitään ryhmäalennusta ei saatu, kieltäydyimme kauniisti. Tiedusteluretkeltä palatessamme sama nainen kuitenkin tuli meitä vastaan, ja sanoi että pystyy järjestämään yhden hengen ilmaiseksi ko. kierrokselle. Palasimme vanhempien luo, ja kaupat tuli. Lisäksi opiskelijat saivat hyvän alennuksen. Oppaamme oli nuorehko, kaunis naisihminen, joka puhui ok englantia, joskin selvästi (jopa jossain sanoissa häiritsevästi, [kris]) murtaen. Tyttönen oli lähtöisin Kuubasta, ja asunut Madridissa sekä nyt Vatikaanissa. Mainittakoon että Vatikaanin asukkaaksi ei ole helppo päästä. Vatikaanissahan ihmisiä ei ole kovin paljon, ja niillä kaikilla on jokin merkittävä asema. Asukkaat ovat kardinaaleja, paaveja (:P) jne.. Vatikaanissa asuvathan eivät maksa veroja, heillä on ilmaiset peruspalvelut jne. Kuulemamme mukaan he ovat kuitenkin vain keskiluokkaa.. Vatikaanin asukkaat valitsee Vatikaanin oma "hallitus" vain hyvällä syyllä. Yksi vaadittava syy on harras katolilaisuus.

Kun lopulta pääsimme museoon, saimme itsekkin todeta että se oli todellakin VALTAVA. Patsaita, taideteoksia, maalauksia, karttoja, huomio jne jne jne sisältävät käytävät olivat satoja metrejä pitkiä, ja jokaiseen esineeseen tai patsaaseen liittyi tarina. Seinät olivat täynä toinen toistaa hienompia maalauksia. Tässä voimme mainita esimerkiksi yhden käytävän, jonka kattoa väkisinkin luuli moniulotteiseksi, vaikka se oli vain maalattu. Käsittämätöntä oli se. (kuvia, paljon kuvia)

Opastetun kierroksen jälkeen pääsimme Sikstuksen kappeliin. Jo ennen kierrosta olimme saaneet oppitunnin yhdestä Kristinuskoon liittyvästä kuuluisimmasta maalauksesta, "The Last Judgement":sta. Sitä nyt on turha edes sanoin yrittää kuvata. Ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea maalausten taakse käytkeytyy, ja miten eri aikojen maalaukset liittyvät toisiinsa. Ei voi kun sanoa että Michelangelo oli kova jätkä. Samoin Rafaeli.. Vaikka vähän katkeria toisilleen olivatkin. Prassailuksi voidaan esimerkiksi kertoa, että viimeisessä tuomiossa oikeassa alakulmassa tyhmältä näyttävä häjy on senaikaisen Paavin Master of Ceremony, joka arvosteli Mikeä maalauksen jokaisesta yksityiskohdasta. Kostoksi Mike päätti maalata tyypin alakulmaan todella tyhmän näköiseksi. Tässävaiheessahan Paavin valta oli todellisesti romahtanut, ja kaikki suuret taiteilijat (Mikeä lukuunottamatta) muuttaneet Espanjaan. Tästä syystä Mike maalasi itsensä mustaksi möykyksi maalauksen keskelle. Todella surkea näky.. Ohessa kuvia )

Vatikaanin museon jälkeen kiirehdimme kämpille suorittaman pakkauksen loppuun. 17 viinipullon ja uusien vaatteiden lisäki mukaan piti mahduttaa vanhatkin kamat. Suurin ongelma oli pullojen suojaaminen, sekä siitä kertynyt paino. Pullojen suojaamisesta meillä onneksi oli aiempaakin kokemusta, ja se onnistui hyvin. Pakkaamisen jälkeen käväisimme vielä jädellä ja sitten taksilla matkaan. (kuvia)

Taksimatka tarjosi vielä yhden elämyksen. Tiellä oli noin 80km/h rajoitus, mutta päästelimme välin kevyesti 150-160 kmph. Kaveri vielä kysyi ennen matkaa että onko kiire, ja totesimme ettei todellakaan. Millaistahan kyyti olisi ollu jos OLISI ollut kiire. Muutenkin tuo liikenne oli Italiassa sekavaa. Mopot ja skootterit ohittelevat keskellä kaupunkia molemmin puolin katua, ja liikennevaloissa on sääntö, että mopot tulevat autojen väleistä aina kärkeen. Risteyksissä ja liikenneympyröissä ajolinjat ovat juyuuri kuin tuntuu hyvälle, ja se väistää kenne hermo pettää ekana.

Matkalla lentokentälle 6 auton jonon kahdella kaistalla ohitti eräskin fordi, joka 160kmph vauhdissa kuudella kaistanvaihdolla pölähti ohi. Ihan nätisti.

No, matkasta selvittiin ja lähtöselvityksessä menimme Pekan ansiosta silverkortin linjalle. Laukkumme painoivat yhteensä päälle 110kg + käsiveskat. Meidän osuus oli tuosta noin 54 kg. Ylipainoa oli reilusti, mutta maksamaan emme joutuneet :)!

Ulkomaanalueella käytimme aikamme shoppaillen. Ansku sai hajuvetensä, ja antti brandya. Vieraita varten hankittiin myös hiukan suklaalikööriä ja suklaata.
Loppuajaksi menimme VIP loungeen, jonne saa tuoda perheen mukana. Odottelimme konetta juoden siis ilmaista viiniä, kahvia, limua ja keksejä.

Lento Helsinkiin sujui hyvin, ja taas lentosafkakin oli hyvää. Kone oli vain puoliksi täynä, ja nukkumaankin vähän pystyi. Helsingissä sanoimme hyvästit muulle matkaporukalle, ja haimme laukkumme. Helsingin päässä oli kuulemma joku lukutaidoton, ja jouduimme siksi hoitamaan vielä muun porukan laukut takaisin Joensuun koneeseen.. Omat laukkumme otimme mukaan, ja suuntasimme kahville, ennen bussin lähtöä. Bussimatka meni ok, pakkoliikkeisiä huumediilereita lukuunottamatta.. Eipä siitä sen enempää.

Kotona olimme vähän vajaa neljä yöllä, ja purimme vielä laukut ja otimme pakolliset kuvat tuliaisista. Sitten vain unta palloon... Herätysaikaa seuraavaan aamuun ei laitettu =)...


KUVAT !!