Jerez (Viimeinkin)

Heippa.


Viime viikolla meillä oli vieraita suomesta, ja tämän takia blogikirjoitukset ovat jääneet hiukan tekemättä. Nyt kuitenkin ajattelimme korjata virrheen, ja kirjoituksia tulee pari kerralla.


Tämä kirjoitus kertoo reissustamme Jerexiin, virallisesti Jerez de la fronteraan. Jerez oli vierailumme viimeinen kohde, ja olimme siellä viimeisen yön. Saavuimme Jereziin myöhähköön aikaan lauantaina, emmekä jaksaneet lähteä enää minnekkään hortoilemaan, vaan päätimme herätä ajoissa ja tehdä vierailut tällöin. Iltasella löysimme hostellista vielä langattoman verkon, jolloin ilta sujui mukavasti Suomen euroviisutappiota kummastellessa.

Aamulla pakkasimme loput kamat laukkuihin ja suuntasimme kohti asemaa, aikomuksenamme jättää kamat sinne säilöön. Yllättäen täälläkin asema oli vielä vaiheessa, eikä bussiasemallakaan ollut tilaa - joten roudasimme laukkumme kilometrin takaisin hostellille. Voi juma että niska oli kipeänä!

Hostellilta kipaisimme keskustana aamupalalle. Queso y Lomo bocadillojen jälkeen lähimme katselemaan katedraalia. Mennessä kuljimme hauskan puiston läpi, josta väritön otos alla.

Ennen katedraalia osuimme vanhalle linnoitukselle, jonka sisällä alkoi selvästi tapahtua jotain. Sisällä järjestettiin virallist viinin maistajaiset, jonne oli kutsuttu vieraita ympäri Espanjaa. Yllättäen tavalliset pullijaiset eivät sinne tietenkään päässeet, mutta tapahtuman innostamina päätimme kuitenkin mennä maistelemaan viinejä kuuluisan Gonzales Byass valmistajan kellareille. Jos äskeinen nimi ei sinällään sano mitään, paikan päätuote Tio Pepe (Suom. Setä Pepe) on ehkä jotenkin tuttu?

Esittely kierros paikasssa maksoi 15€/henki, jos mukaan ei halunnut hintaansa nähden pieniä tapasannoksia. Sipsit kuuluivat tapaksettomaan hintaan, ja se sopi meille hyvin.

Kierros alkoi mukavasti 15min aikataulusta jäljessä, ja mukana meillä oli joukko jenkkityttöjä, sekä italialainen pariskunta, joka englanninkielen selostuksen ohessa sai henk.koht. selvitystä espanja-italia sekoituksella.

Kierroksella kävimme läpi aimoannoksen paikan viinikellareita. Meille havainnollistettiin kuinka viiniä kuljetetaan tynnyristä toiseen, ja kuinka sen vanhentumista ja kasvamista seurataan sen perusteella, missä tynnyrissä se on menoossa. Välillä viinejä sekoitellaan sekä sotketaan, ja pistetään takaisin tynnyreihin kehittymään.

Saimme myös haistella eri vaihessaa olevia tisleitä sekä näimme laitteiston jolla viiniä tislataan. Lisäksi meidät vietiin viinikellariin, jossa oli kuninkaallisten omat viinitynnyrit, sekä eri julkkisten omistuksella varustettuja nimmareita. Hauskimmat kirjoitukset toivottivatkin viinille, että näemme sitten kun olet valmis ;)!

Itse viinikellarin toimien lisäksi saimme aimoannokset tietoutta myös viinien historiasta, sään vaikutuksesta kyseisen viinien rypäleiden kasvamiseen, maaperän vaikutuksesta makuun.. Ylipäätänsä vastauksen sai kaikkeen mitä ko. viineistä halusi tietää. Noin yleispätevänä tietona tässä kerrottakoon, että alueella jossa näiden Sherry viinien rypäleet kasvata, puhaltaa kahden eri meren tuulet (atlantti ja välimeri), joka aiheuttaa mm. tietyn viinin rypäleiden suolaisen maun (merien suola lentää rypäleihin) -> myös viinissä maistuu pieni suolaisuus. Alla kuvia kierrokselta!



Yksi hauska yksityiskohta kierroksella oli hiiret! Vanhan perinteen mukaan hiirille annetaan tapaksia sekä viiniä kellarin lattialla. Tämän oli keksinyt joku x:nnen polven viiniviljeliä, ja vanhan suvun edellyttävällä tavalla kaikki x1+x2^3:nen polvenkin viininviljelynjatkajast ovat säilyttäneet tämänkin tyhmän tavan. Toiset aiemmin kierroksella olleet olivat kuulleet että sama juttu estää hiirien tunkeutumisen tynnyreihin kun näillä on helposti saatavilla viiniä ja ruokaa.. No, kysyessämme asiaa meille sanottiin että kyse on vaan perinteestä... No, oli asia miten oli, tämä detaili virkistää vierailijoita, ja antaa varmasti siten lisämainetta paikalle.... Liekkö sitten ollut x^y:nen polven keksimä turistinviehätysjuttu...


-----------------------

Kierroksen jälkeen kello näytti jo sen verran, että pitkään emme kaupunkia kerinneet tutkia. Kävimme vierailemassa vielä Jerezin katedraalissa, joka ei ollut sinällään erikoinen. Kirkko oli siltä eehkä enemmänkin sympaattinen, mutta meneillään oleva palvelus esti meitä tutustumasta siihen paremmin. Tässäkin paikassa oli helposti havaittavissa kärry, jota juhlallisuuksien aikaan on kanneltu selkä hiessä ja olkapäät veressä ympäri kaupunkia, kunnialla suvussa eteenpäin siirtyvän kantamispaikan oikeuttamana. Tällainen kantopaikan saaminen on erittäin arvostettua, ja se siirtyy siis isältä pojalle. Paikan saaja on siitä ylpeä, ja vaikka kantaminen tuottaa tustaa, homma hoidetaan hartiat suorana ja pää pystyssä!


Katedraalissa oleva palvelus herätti myös huomiomme. Täällä saarna on sitä kirjaimeellisesti, eikä pappi säästele äänenpainoissa tai volyymissa. Ehkäpä yksi syy paikallisten ihmisten kirkossa käymiseen on se, ettei sieltä uskalla jäädä poiskaan =).


Katedraalivierailun jälkeen hyppäsimme noin 20e/henki maksaneeseen päiväbussiin kohti Madridia. Noin 8 tunnin jällkeen olimme perillä Madridissa.. Metromatkan jälkeen olimme jälleen KOTONA ja kaksi päivää kestävä palautuminne reissusta alkoi!

Kokonaisen kokoelman julkaistuista kuvista voit taas loytaa palvelimelta!

Nytpä kirjoittamaan uutta kirjoitusta männä-viikosta!