Espanjan Torres: Pacs ja Milmanda

Heippa!

Tämäkin blogi ilmestyy hieman myöhässä kirjoitushetkestä, joka on siis hitusen ennen puoltayötä tiistaina.

Tänään heräsimme Espanjan mittamuun mukaan todella aikaisin ja suunnistimme ilman syömisiä autolle. Kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme perille Torresin viinitilalle, käytyämme ensin syömässä herkullisen aamupalan Torresin viinitilan läheisessä kylässä. Söimme molemmat hyvän kokoiset, vastapaistetut leivokset kahvin kera ja otimme mukaan ison patongin. Tämä kaikki noin 6 euroa.

Torresin viinitilalle saapuessa ihailimme viinikasvustoja, joita oli silmänkantamattomiin. Ajattelimme olevamme ainoat vierailiat, mutta yllätykseksemme parkkipaikka olikin hyvin autoitettu. Vieraskeskuksessa odottelimme ensin puoli tuntia, koska olimme etuajassa. Mukava vastaanottotiskin täti vielä soitteli toiseen Torssein paikkaan, ja varmisteli vierailuaikamme iltapäiväksi, kun emme olleet sähköpostin tavoitettavissa. Koska olimme liikkellä kaksin, meitä varten tehtiin pieniä erikoisjärjestelyujä. Olimme vaunuajalulla jenkkiporukan kanssa, mutta katsoimme videon vasta kierroksen jälkeen eri porukassa, jossa oli mm. latvialaisia. Hauskaa videossa oli se, että siinä oli yhtenä kielivaihtoehtona (pystyi valitsemaan kuulokkeihin oman kielensä) suomi suomen lipulla varustettuna.. No kuinkas ollakkaan, mikäpä muu kieli sieltä sitten tuli korviin kun "Den här presentation är på Svenska!" Olipa mukavaa!


No, video oli kierroksen tavoin todella opettavainen. Ensimmäiseksi kierroksella meidät vietiin putkeen, jonka yhdelle seinälle heijastettiin kolme isoa videoscreeniä, joissa pyörivät videot ohjasivat meidän viinin kasvun vaiheiden läpi. Hieno oivallus tässä oli se, että samalla kun jostakin viinin kasvu/valmistusvaiheesta kerrottiin, tulvi putkeen tähän vaiheeseen liittyvää tuoksua. Esimerkiksi keväällä kun viini istutettiin, oli ilmassa makean tuoksu, kun taas poiminta-aikaan tuoksu oli enemmän hedelmäinen ja tummempi. Hajuelämyksien jälkeen meille näytettiin seuraavaksi viinitynnyreitä sekä kerrottiin niiden tärkeydestä niinin kypsymisessä. Tämän jälkeen vaunu kurvasi sisään uuteen Torresin viinikellariin, jossa taas heijastettiin seinille esityksiä. Esityksissä oli kuvia menneistä Torresin perheen jäsenistä, heidän oivalluksistaan sekä tilan historiasta. Näihin esityksiin oli selvästi panostettu jo koko uutta kellaria suunnitellessa, eikä viiden euron uhraus tällaisen shown näkemiseksi tuntunut paljolle.


Viinikellarin esitysten jälkeen vaunu ajoi kellarin sisällä vielä kiekon, jolloin kaikki heijastuseininä käytetyt esiriput nousivat, ja takaa paljastui tunnyrien täyttämä oikea torresin uusi viinikellari. Tynnyreitä oli, kuten kuvitella saattaa, silmänkantamattomiin. Torresilla on tynnyriluolaa yhteensä noin 2 kilometrin matka. Niinpä!

Viinikellarin jälkeen kävimme vielä tosiessa kellarissa, jossa Gran Sangre de Toro - viini oli pulloissa kypsymässä. Nyt vuorossa oli 2005 vuoden viiniin kypsyminen.

Tämän jälkeen vaunu kierteli vielä hiukan viinintekolaitoksen läheisyydestä. Saimme nähdä mm. valtavat rautaiset sammiot, jossa viini alkaa valmistua ennen tynnyriehin laittamista.

Kun kiertoajelu oli ohi, ohjattiin meidät kaksi muusta porukasta sivuun ja katsomaan videota. videossa kerrottiin tarkemmin perheen historiasta, samoin kuin koko Torresista. Video oli sinänsä jo hyvin antoisa. Videon jälkeen meidät kaksi ohjattiin erikseen maistelemaan viiniä. Maistattajamme oli nuorehko brittipoika joka samalla kertoi meille paljon Torresin eri viinilaaduista. Maistelemamme viini oli tavallista Torresia mitä saa suomestakin.. No, korvasimme tämän tuttavuuden monella täysin uudella tuttavuudella, jotka lähtivät kaupasta mukaamme :)!


Torresin päätilan jälkeen käänsimme nokan kohti toista Torresin paikkaa, Milmandaa. Koska aika Milmandaan oli sovittu hiukan myöhemmäksi kävimme pistäytymässä pienessä mutta kuuluisassa vanhassa kylässä, Pobletissa. Kylä on vähän saman tapainen kuin Santilla de Mar, jossa aiemmin kävimme. Kylän museo ei ollut auki, joten tyydyimme vilkaisemaan läpi yhden pinen viinikellarin sekä katedraalin. Katedraali oli vanha, paikat ihan hienoja mutta ne eivät näkemämme historiapaljouden jälkeen jaksaneet oikein säväyttää ja niinpä matka jatkui Torresin viinitiloja käveleksimään.


Milmandassa Torres kasvattaa jotain valkoviineihin tulevia rypäleitään. Sato on kohtalaisen pieni, ja yhtä siitä tehtävää viiniä myydään vain kysyisen paikan myymälässä. Milmanda on historialtaa vanha linna, joka on maiden mukana siirtynyt jossain vaiheesa Torresien haltuun. Alueella siis viljellään edelleen rypäleitä ja lisäksi siellä käy vierailijoita noin 1000 kuukaudessa. Olimme tähän aikaan paikan ainoat vierailijat, joten saimeme hyvin henkilökohatista opastusta paikkaan. Katselimme taas Torresin videon, joka nyt oli kuitenkin erilainen ja antoi taas uutta tietoa viineistä. Videon jälkeen pääseimme käymään kuuluisassa Torresin tornissa, jossa pidetään mm. juhlia ja viininmaistiaisia. Tornissa vierailun jälkeen maistelimme vain täällä saatavaa valkoviiniä, joka oli parasta valkkaria mitä olemme ikinä juoneet.




Milmanda ei kohteena ollut mikään valtava, mutta sen parasta antia olivvat varmasti näkymät. Paikka sijaitsee todella rauhallisella alueella, jonne johtaa vein pienen pieni hiekkatie. Kävelimme hiukan paikalla kahden, ja seutu oli todella kaunista ja rauhaisaa :)!


Milmandassa vierailun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti valenciaa. Matka sujui rauhallisesti ja kolmen tunnin jälkeen olimme jo kaupungilla. Valenciassa saimme heti kokoa yhden sen ihanuuden - se on kuuluisa paitsi Paellasta myös parkkipaikan löytämisen vaikeudesta. Pyörimme kaupungilla kaksi tuntia ennen kuin lopulta luovutimme ja veimme auton keskustan kalliiseen mutta turvalliseen parkkihalliin. Tämän kahden tunnin aikana kerkesimme todeta seuraavia asioita: 1) Jos kaupungilla sattuu eteen mielenosoitus / kulkue, on turha kuvitella liikkuvnasa 1/2 tuniin mihinkään. 2) Poliisit saavat ajaa miten haluavat, oli vilkkuja tai ei. 3) Liikennejärjestelyjä sekä yksisuuntaisien suuntia voi muutella miten haluaa ja uudet ajo-ohjeet voi merkkailla keltaisilla viivoilla katuun. 4) Jos parkkiruutu vapautuu, se menee ennen kuin se edes vapautuu, eikä turisteilla ole tässä asiassa tuuria. 5) Jos annat jonkun maksumiehen auttaa parkkipaidan etsinnässä, se voi peruututtaa yksisuuntaista väärään suuntaan, ison kadun poikki ja laittaa sellaiseen paikkaan, jossa auto saa olla kaksi tuntia (pyysimme kahden päivän paikkaaI) sekä jossa autosta puolet peittää risteävää katua. Nämä viisi sääntöä kun muistaa, niin Valenviassa pärjää auton kanssa hyvin. Ainiin, ja liikenne on keskustassa helvetin ruuhkaista sekä vauhdikasta..

Alla kuva uskollisesta matkakumppanistamme! Varusteluun kuuluu mm vakionopeudensäädin, ilmastointi sekä 6 ilmatyyny - etumatkustajille (huom. ei testattu - onneksi!)


No, mutta auto saatiin parkkiin ja BK vierailun jälkeen mielikin taas alkoi kohota, emmehän kerenneet syömään koko päivänä kuin sieltä leipomosta ostetun patongin. Nyt hostelliin kirjaautuneena aiomme vetää pään tyynyyn ja alkaa huomenna katselemaan kaupunkia (siis tänään, kun nyt on jo "huominen".) Takana on noin 16 tunnin päivä, sekä siitä noin 10 tuntia ajamista. Mukavaa tämä matkustaminen. Meistä kuullaan vielä! Nyt yötä!

Ps. Kuvia taas palvelimella.