Bremen

Tapaninpäivä sujui Antilla sitten täysin eri tavalla kuin aiemmin. Klo 0545 hyppäsimme Nostamossa auton kyytiin ja lähdimme taivaltamaan kohti Mansea. Aamupäivällä saavuttuamme Manseen oli vuorossa kamojen pakkausten tarkistelemista sekä joululahjojen purkamista laukuista. Tämän jälken viimeistellyt laukut, mukaan lukien Ansku pakattiin autoon ja suunnistettiin Tampereen lentokentän vanhaa rakennusta kohti, jossa tunnetusti Euroopan asiakastyytyväisyydessä korkeimmin rankattu Ryan Air pitää majaansa.

Lentomme kohti Bremeniä (Saksan pohjoisosassa sijaitseva "pieni" vanha ja idyllinen kaupunki) alkoi. Ryan airin politiikkaanhan kuuluu, että jokaisella matkustajalla saa olla etukäteen ostettu laukkumäärä mukana (laukut maksavat erikseen, muuten niin edullisten lentojen lisäksi). No, hauskaa tai mielenkiintoista tässä on se, että jos yhdellä matkaseurueella, jossa siis on saman varaustunnuksen alla monta henkilöä ja monta laukkua, yksi laukku painaa 18kg ja toinen 10kg niin tuosta painavammasta laukusta menee sakkoa kolmen kilon edestä. Eli kiloja ei lasketa yhteen, kuten muut lentoyhtiöt yleensä tekevät (ja joustavat vielä tästäkin yli). Ymmärrettävää on, että noin halvoilla hinnoilla ei mitää yleellisyyksiä saa, mutta koneen paino ei siitä yhtään kasvaisi jos ei ihan noin nipotettaisi. Ja toisaalta luulisi sen nostavan asiakastyytyväisyyttä edelleen.....

No asiassa ei menomatkalla ollut ongelmaa, koska tasapainotimme laukkumme kotona vaa'an kanssa. Muuten lento sujui ok. Ryan air on tehostanut toimintaansa pienentämällä penkkejä sekä keskikäytävää jolloin koneeseen mahtuu enemmän jengiä. Kieltämättä alussa se tuntui oudolle eikä hyvää asentoa saanut, mutta ihan ok se kuitenkin meni.

Bremenissä se sitten alkoi.. SAKSA. Saksaa muutaman vuoden opiskelleena alkujärkytys oli kauhea, kun ensialkuun ei puheesta saanut oikein selvää.... Nopeita pirulaiset ;). No, taksissa jo piti yrittää heittää pientä small talkia ja kyllähän se siitä irtosikin Anskun kuunnellessa ihmeissään takapenkillä.

Hotellimme oli varsin mielenkiintoinen. Olimme varanneet Travellinkin kautta huoneet, joiden piti olla kaksi 2hh joista toinen parisängyllä. Respasta saimmekin avaimet ja lähdimme tallustamaan ohjeiden mukaan, ensin oikealle ja sitten... No, kun olimme kääntyneet oikealle oli käytävän päässä rakennustyömää.. Seinät reivtty auki ja muuta mukavaa.. No eikun rohkeasti eteenpäin rappusia ylös... Ja taas sama näky. Onneksi oma ulkokäytävämme näyttti suh aukottomalta. VAnhempiemme huone oli heti oikella käytävän alkuosassa ja me siirryimme yhden huoneen ohi omaan huoneeseemme. Vanhempien huone oli ok.....

No, omammepa ei yllättäen ollutkaan. Huoneessa vastaan leijaili tupakan savu, vessassa oli käytetyt pyyhkeet ja sängyssä lakanat sotkussa vaihtamatta. Ennen kuin kerkesimme kissaa sanoa, oli iskämme kunnostautunut hakemalla paikalle neiti ainoan hotellin henkilökuntaan kuuluvan. Siivooja oli sopivasti jättänyt kaikki kamansa keskelle käytävää ennen lähtöään ja neiti ihmetteli tätä kovin. No, meille annettii toinen huone, joka sattumoisin oli yhtä kaameassa kunnossa. Neiti alkoi siis siivoamaan meille huonetta jättäen respan oman onnensa nojaan... (Näin saksassa ;)

No, huone jonka sitten saimme, olikin aika hieno. Molemmissa huoneistossa sohvat olivat lähes koskemattomat, samoin kaikki kalusteet. Hotellihuoneiden sijaan meille oli annettu huoneistot. Omaamme kuului kaksi makuuhuonetta tuplasängyillä, iso(!!) olohuone, jossa kaksi lasipöytää ja nahkatuolit, sekä kaksi sohvaa + sohvatuoli, televisio sekä vitriini. Lisäksi kiiltävä vessa ja keittiö kahvinkeittimellä, astianpesukoneella sekä mikä parasta suomalaisille kaurahiutaleilla... Lieneekö johtunut samasta asiasta, kuin että digiboksimmekin oli viritetty käyttämään suomen kieltä ;).


























No, se hotellista. Kaupunkina Bremen oli kaunis, aivan ilmiselvästi kesäkaupunki. Vanhassa kaupungissa oli paljon pieniä kujia ja katuja joista pieiä ovia erilaisiin putiikkeihin ja ravintoloihin. Hellyttävää. Parit kirkot, tuulimyllyt sekä vanhat raknnukset olivat komeita, mutta häviävät ehkä hiukan euroopan suurille nähtävyyskaupungeille, kuten Roomalle ja Prahalle. Alla kuvia rakennuksista. Päällekkäisistä eläimistä sen verran, että ne ovat Krimmin veljekset - soittoniekat. (Pitele niiden sorkista hetki hiljaa ja toiveesi toteutuvat)
























Bremenin ruoka oli Saksalaisen tapaan erittäin raskasta. Hapankaali ei ollut kovin hyvää, eikä myöskään sen mukana tullut rasvainen possu. Pastankin Saksalaiset saavat niin rasvaiseksi / kermaiseksi että tavallinen ihminen pärjäisi sillä tasvamäärällä noin kuukauden. Pihvit sekä ranskalaiset olivat usein todella rasvaisia ja suolaisia. Voinee arvata ettei maha voinut tällä reissulla kovin hyvin. Osa ruoista oli maultaan jopa ihan hyviä, mutta kaikki silti todella raskaita. Asiaa ei auttanut ehkä se, että ruokaan kuului aina pakollinen alkuruoka ;).

Ruoka sinänsä oli aika edullista. Kahden ruokalajin illallinen viinin kanssa neutittuna oli noin 25e / henki. Tällä sai itsensä sitten TODELLÄ ähkyyn. Jotain ruon tasosta kertoii kuitenki ehkä se, että toisiksi parasta ruokaa saimme amerikkalaisessa ravintolassa (joku amerikkalainen ravintolaketju) ja ehdottomasti parasta ruokaa viimeisenä iltana Kreikkalaisessa paikassa. Tähän huomiona se että alkujuomaksi Uzot tulivat täysin arvaamatta, emmekä olleet niistä tietoisia. Ne eivät myöskään maksaneet mitään. Määrältää ruokaa oli aivan hulvattomasti ja maultaan se oli aivan luksusta verrattuna viikon muihin ruokiin. Se olisi pärjännyt jopa suomalaiselle ravintolaruualle hyvin!












Viineistä täytyy sanoa sen verran, että Saksa ei ole viinimaa. Ravintoloissa ihmiset nauttivat yllättäen olutta. Viini ei ollut kovin kallista, mutta ainakin saksan omat viinit olivat nuorista rypäleistä ja luonteeltaan keveitä, kuten pohjoiseen keskieurooppaan on tapana. Yhtään loistavaa tuontiviiniä ei myöskään tullut Saksassa vastaan. Tuomisiksi toimme yhden kalliin pinot noirin viiniliikkeestä. Sen arvostelu hiukan myöhemmin.

Syömisen, juomisen sekä nähtävyyksien lisäksi Bremen kunnostautui ehdottomasti ostosmahdollisuuksilla. Keskustassa oli lukuisasti pieniä, kalliita ja hienoja muotiliikkeitä joissa valikoimaa riitti. Näiden pienten liikkeiden lisäksi keskustassa oli kaksi VALTAVAA tavarataloa. Niiden valikoima oli huima; naisten- miesten ja lasten muodeille olivat kokonaiset kerrokset. Kerroksia voisi kuvailla niin, että yksi Tampereen Sokos olisi mahtunut yhteen kerrokseen. Omat kerroksensa oli molemmissa tavarataloissa myös elektoriniikalle sekä sisustamiselle. VAPISE IDEAPARK! ;)

Omista ostoksistamme sen verran, että mukaan tarttui vähän pipomuotia (Lacosten identiset pipot molemmille [suuri asken meille] ;), sekä laukut (antille homolaukku;) sekä paitoja. Seurueen jangsteri (Vilzu) saikin mukaansa sitten kerraston jos toisenkin. Voi vain kiittää erittäin muotitietoista seuraansa, joka toi koppiin puolet koko kerroksen valikoimasta ;)!

Näillä eväin meni siis Bremenin matka. Viimeisenä aamuna lentokentällä laukkujen tasapainottaminen lennosta oli kohtalaisen mielenkiintoinen tehtävä, ja Ryan Airin asiakastyytyväisyysluvut tuntuivat hiukan kaukaa haetuilta.. No asiasta selvittiin ilman maksuja... joskaan yhden jos toisen laukkuja passaillessaan ei jono liikkunut kovin nopeasti.. Mutta ainakin pääsimme aikataulussa (pomppien!) perille.